maanantai 15. syyskuuta 2014

Häkkipäivä

Häkkilinnakepalatsihärpäke!
Häkkikoti
Tänään oli se päivä, kun Nyyti ei palannutkaan päiväjuoksentelun jälkeen pikkupikkuiseen vauvahäkkiin, vaan siirtyi isojen tyttöjen kanssa meidän vihreäkalteriseen linnakkeeseemme. Siivosimme Tatun kanssa häkin ennen tätä lokaation vaihdosta, jotta häkin hajut olisivat mahdollisimman neutraalit. En tiedä, onko siitä apua, mutta kuulostaa omassa päässäni loogiselta. Nyyti sai mukaan pikkuhäkistä myös sinisen nukkumishärpäkkeen (avaruusaluksen?) sekä pikkuisen pahvilaatikkonsa, että on omaa tuttua mukana. Pyörähdin myös eläinkaupassa tänään ja sain puoleenhintaan kaneille tarkoitetun heinäpidikkeen. Käänsimme sen tatun kanssa vain poikittain ja täytimme sanomalehdellä, niin rotat saivat kätevän pikku aition. Sorruin myös kahden euron rotan herkkutikkuun muuton kunniaksi.

Koska nyt on käytössä vaihteeksi taas vain yksi häkki, on minusta ihan mukava näyttää siitä kuvia. Netissä näkee tosi hienoja ja mielikuvituksekkaita häkkisisustuksia ja tuntuu, että omani on melko tylsä hurjimpiin verrattuna, mutta hyvin ovat rottamme viihtyneet. Aion tosin irroittaa, eräästä blogista isnpiroituneena, vanhoista housuista lahkeen ja ripustaa sen tunneliksi. Mutta tässä on tämän hetkinen häkkijärjestyksemme.

Alakerta

Alakerta
Alakerta on melko karu. Siellä on kaksi pajutunnelia, iso puinen mökki, jonne kaikki mahtuvat halutessaan yhtä aikaa, helposti pestävä muovitaso, kalkkikivi (joka ei näy kuvassa), tuoreruokakippo sekä kaikkien lempparijuomapullo. Puusilta vie ylempään kerrokseen. Kuivikkeena meillä on molemmissa kerroksissa mörttiröpöä. Luin internetistä, että se on Suomessa kenties jopa suosituin rotan kuivike. Rotan kuivikehan ei saa olla pölisevää, koska rotta allergisoituu helposti ja voi saada astman tai flunssan. Häkin pohjalaitojenkaan ei olisi suotavaa olla liian korkeat ilmanvaihtuvuuden takia, mistä olen ollut välillä oman häkkimme kohdalla huolissani. Rotan pissasta kun haihtuu sitä ammoniakkia ja taas on herkkähengitysteinen rotta vaarassa. Kukaan rotistamme ei ole kuitenkaan näyttänyt merkkejä siitä, että edes ennen häkinsiivouspäivää olisi tukala olla, eikä häkki haisekaan, joten olen melko rauhallisin mielin nykyään ilmanvaihtomme kannalta.

Nyyti kurkistelee mennyttä kotipesää.


Yläkerta

Yläkerta
Ostin häkinmme tori.fistä viidelläkympillä. Se oli sitä ennen majoittanut kolmea poikarottaa. Kuten ehkä aiemmin taisin joskus mainita, otimme ylimmän kerroksen muovipohjan pois, ja askartelimme keskikerroksen ja ylimmän kerroksen kehikot yhteen. Näin saatiin tytöille kiipeilytilaa ja korkeutta (plus helpotettiin siivousurakkaa). Meidän yläkerrassa on samanlainen muovitaso kuin alakerrassakin, pellettikippo, puusiltoja, juoksupyörä, pikkuinen puinen tähystelypaikka, puupömpeli nukkumista varten, riippumatto, kattoon ripustettu pajutunneli, sininen avaruusalusnukkumapaikka, keinuva puuriippusilta, pieni puumökki, kaninheinäpidikeaitio, pahvinen jaffa-laatikko, undulaatin tikkaan, juomapullo ja undulaatin oksa. Meillä on myös pieni kilikello, jolla ei ole kovin suurta funktiota, mutta Marceline sitä joskus kilistelee muuten vain ja eipä siitä haittaakaan ole.

Paljon on puisia asioita kynsien kulumisen takia. Niitä on myös mukava järsiä. Tuntuu, että puusillat ovat kulutustavaraa, mutta koska ne ovat melko huokeita, ei se rasita kukkaroa eikä hermoa kovinkaan paljon. Yläkerran juomapullo ei jostain kumman syystä ole yhtä suosittu kuin alakerran juomapullo. Alakerran juomapullo on Marcelinen ja Fionan ensimmäinen, minkä uskon liittyvän jollain tavalla asiaan. Tytön viettävät suurimman osan ajasta yläkerrassa. Muistelen lukeneeni netistä, että rotta on sitä tyytyväisempi, mitä korkeammalla on. Näyttäisi olevan ainakin käytännössä totta.

Lotta tutustuu uuteen aitioon.

Marceline ruokakipolla pellettiä napsimassa.

Lotta ja Tirlittan ovat myös pienenä nukkuneet avaruuspömpelissä, joten se oli tuttu juttu Lotalle.

Vielä mahtuu.

Meidän juoksupyörämme on kaunis valko-violetti muovihärpäke. Lotta ja Nyyti ovat toistaiseksi sen suurimmat fanit, kun Fionan mielestä siellä taas on hyvä syödä ruokaa.

Herkkutikku pekonilla höystettynä.

Siltasokkelo sekä faffa-laatikko. Jaffalaatikko on suosikkipaikkoja syödä pellettiä muiden silmiltä salaa.

Häkin luukun vieressä on mukava odotella sillalla, koska pääsisi juoksentelemaan.

Olen tyytyväinen meidän häkkiimme. Se on mainio! Joillakin on paljon kekseliäämpiä ja isompia ja hienompia, mutta tämä on tälle laumalle hyvä. Nyytikään ei osaa enää tunkea kalterien välistä. Muutenkin selvisimme muutosta hirmu vähillä huudoilla. Toisten viereen Nyytikäinen ei vielä uskaltanut koittaa nukkumaan, mutta se simahti ylämökkiin riehuttuaan ympäri uutta kotia. Jes! Ei kovinkaan paljon itkua ja hammastenkiristystä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti