perjantai 31. lokakuuta 2014

Kalenterissa

Minä olen tehnyt tarpeistoa näytelmään, juossut yliopistolla ja teattereissa ja siivonnut ja paikannut sohvassa olevaa reikää.

Rotat eivät ole voineet osallistua.

Paitsi reikään sohvassa.

Muuten arki pyörii niin kuin Nyyti juoksupyörässään (herään siihen joka yö...). Fiona ja Marceline saivat myös olla ihan ihka oikeina mannekiineina. Kävimme nimittäin Valokuvaamo Kipinässä ja neidoista otettiin kuvia. Se oli aika jännittävää mutta alkukankeuden jälkeen vieras paikka ei enää arveluttanut.

Minäkin olen kuvannut. Tässä palasia tämän tahattoman tauon ajalta.

Talvi on tullut rovaniemelle!


New hair

Tukka vaihtoi tänään pituutta ja väriä jälleen punaisemmaksi, kuten edellisestä kuvaparista näkee. Ekassa vanha haalistunut punainen pitkällä reuhkalla ja toisessa uusi lyhyempi ihanuus. Fiona nuuhkutteli ihmeissään kampaamon hiuslakkatuoksuja kun minä ähräsin naamakirjaan uutta profiilikuvaa. Fiona on muutenkin voinut hurjan hyvin viikon hiljaiselon jälkeen. Jalat eivät arista ja nyt raasu jaksaa peuhata ja leikkiä ihan entiseen tapaan. Hurraa!


sokerikauhistus

Nyyti on keksinyt tempun häkistä karkaamisen lisäksi (mitä se VIELÄKIN onnistuu tekemään). Hän osaa kiivetä keittiön pöydälle. Kerran silmän välttäessä ääliö sinne kipusikin ja kaatui sokerikulhon kera ympäri ämpäri. Säikähdyksestä huolimatta sekä rotta että sokerikulho säilyivät ehjinä. Tapaus onneksi hieman laimensi Nyytin intoa kiipeillä pöydällä.

Unta palloon pallossa.

Rottia taiteen edessä.

Kokous
Koulutus etenee omalla painollaan. Temput karttuvat ja hauskaa on. Nyytikin on innostunut temppuiluun arkuudestaan huolimatta kunnolla. On mukavaa, kun on jokin aktiviteetti, missä kaikki rotat kerääntyät yhteen.


Huono kuva Nyytistä kurkkimassa juoksupyörästä. En koskaan ehdi ajoissa!

Tassua.

Lapin ylioppilasteatteri lahjoitti meille ihanan pahvilaatikon joka on jo löytänyt häkkiin.

Väsykkä


Syysväsy painaa meidän rottaperhettämme. Silti yhdessä ja pörröisyydellämme jaksamme.







torstai 16. lokakuuta 2014

Syömävimma

Kuten todettua, päästän rottalauman jaloittelemaan mieluusti kahdesti päivässä noin tunnin kerrallaan. Yleisesti ottaen viittä rottaamme ei ole tarvinnut kovin tiukasti valvoa. Muutama laturi on tosiaan toivotettu paremmille maille korttien, lattialistojen ja muiden arjen pienten tärkeiden asioiden joukosta.

Tirlittan on uuden asunnon voimalla noussut hammasmestariksi vaatekasan päälle. Ensin muuttostressi ja sitten jokin muu, on ajanut kultaista ystävää milloin minkin asian kimppuun. Sukkahousut ovat uusin villitys. Eilen komensin Tirliksen pois villapaidan kimpusta ja keittiön matto on jokapäiväinen kiistan aihe kun sen nurkkaa olisi ihana ihan pikkuisen jyrsiä.

Tiedän, että rotilla on luonnostaan tarve jyrsiä. Jos rotalla ei ole jyrsittävää, sen hampaat kasvavat liian pitkiksi ja se aiheuttaa sitten vaikka minkälaisia leukaluuongelmia ja muuta ikävää. Silti tämä yletön pureskeluhurmio on koetellut hermojani. Pianoni pedaalin johto löytyi tässä kerran poikkinaisena, desing-takkini taskussa oli pikkuinen reikä sekä laukustani olivat kadonneet kaikki tamppoonit ja samalla siihen oli ilmestynyt rotan pään mentävä aukko.

No jaa. Rotanomistajana se on kestettävä. Minä valitsin rotan, minä jätän tavarani ympäriinsä, minä kannan vastuun. Silti jään mielenkiinnolla odottamaan, miten keittiön maton käy, koska Tirlittan tietää sen pureskelun olevan kiellettyä. Se hiipii sinne vilkuillen minua, ja komentaessa luikkii muina miehinä nojatuoliin tai sen alle tai tulee kiehnäämään mielistelevästi jalkaani vasten.

Ja sitten se maistaa jalassani olevia sukkahousuja.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Varpaisillaan

Fionan stressipesä nousi jälleen valtavaksi sanomalehtipalloksi. Illan tullen rotta-tyttö kömpi sieltä ulos ja häkin aukinaisesta ovesta syliini. "Anteeksi se aiempi, minua vain niin ahdisti", se tuntui sanovan. Minulla oli kyynel silmässä. Jospa ymmärtäisimme toisiamme. Jospa voisit kertoa, mikä on vialla.

Päätin pysyä aiemmassa päätöksessäni ja ottaa asiat niin kuin ne eteeni tulevat ja silloin kun ne tulevat. Ei etukäteen saa surra, ja pilata yhteistä aikaa. Silti olen varpaisillani, katson jokaista liikettä. Ne ovat kankeita liikkeitä.

Temppukoulu jatkuu silti jokapäiväisenä ja kaikki halukkaat laumamme jäsenet (eli kaikki) saavat siihen osallistua. Emme koskaan pakota rottia harjoittamaan temppuja, ja opettelun saa myös keskeyttää välittömästi, jos motivaatio lopahtaa tai lattialla oleva villasukka osoittautuu yhtäkkiä mielenkiintoisemmaksi kuin kieriminen tai ilmaan pomppiminen. Fiona saa tehdä helppoja temppuja. Olen ylisuojeleva rottaäiti. Tatu osaa käsitellä asiat paljon paremmpin eikä maalaa piruja seinille välittömästi toisen rapsuttaessa itseään korvan takaa tai syödessä pelletistä vain puolet.

Vuosi sitten en tiennyt tätä puolta olevankaan lemmikin omistamisessa. Tai tiesin, en vain ymmärtänyt sitä. Kuinka sitä osaakin olla huolissaan aina vain.

Meidän huolipallero


Lotan ensimmäisiä renkaan (tyhjän taulukehyksen) läpimenoja. On muuten uusi temppu hip hei!

Kannan huolta

Fiona oireilee jälleen. Toissapäivänä se ontui toista takajalkaansa. Oli reipas, mutta kolmella jalalla. Neljättä ei käyttänyt ollenkaan. Seuraavana päivänä kaikki oli hienosti ja tänään valkoinen pallero linnoittautui taas nurkkaan ja näytti hampaitaan jokaiselle joka lähestyi.

Minä tunnen riittämättömyyttä. En osaa kysyä, mikä stressaa, mihin sattuu, mitä tarvitset, koska pieni huolenaihe on rotta. Ei se osaa vastata. Laihdutuskuurista huolimatta Fiona edelleen vain lihoo ja lihoo. Jokin sisällä kerää nestettä. Luulen, että minun täytyy valmistautua tämän syksyn osalta sanomaan hyvästit valkoiselle hurmurille. Ei kuitenkaan vielä, mutta kenties jossain vaiheessa. Jos toinen alkaa kärsiä selvästi, en ala täällä ketään väkisin vain itseni iloksi pitämään.

Mutta saan kai silti olla onneton?

maanantai 6. lokakuuta 2014

Pieni arkitarina mehusta

Kaikki varmaan tietävät sen pilan, missä esim. neulalla tehdään mehupurkkiin tehdään reikä suuaukon alapuolelle. Kun purkin omistaja juo purkista, mehu valuu reiästä syliin ja se on hurjan ärsyttävää.

Lotta teki sen minulle pari päivää sitten.

Sen kunniaksi kuvia arkisesta iltapalahetkestä, josta ei tullu mitään.


Paksukainen

Iloinen paksukainen

Iloisin paksukainen

Ja näin minulla ei ollut enää pilliä. Hyvää yötä!

lauantai 4. lokakuuta 2014

Rotan omistajan turhautuma

Rotta herättää sanana paljon assosiaatioita, joista ensimmäisiä palkintosijoja pitävät yleensä "rutto", "kulkutaudit", "tuholainen" tai jokin muu positiivisuuden riemuvoitto. En ota siitä stressiä ja levitän tilaisuuden tullen tietoa villirotan ja kesyrotan eroista. Näen kuitenkin punaista, jos joku ei kunnioita lemmikkivalintaani tai jopa kyseenalaistaa ymmärrykseni asiasta perusteilla, joilla voi mieluummin heittää vesilintua kuin päästää suustaan vuonna 2014.

Olin tänään osana keskustelua, jossa koin että minua jopa säälittiin, koska olen "jotenkin kummasti vahingossa" päättänyt ottaa rottia lemmikikseni. Koin, että ymmärrystäni asiasta vähäteltiin. Rottahan on ruton lähde, tuholainen ja odottaa vain tilaisuuttaan pistää minut poskeensa jääkaappini, tietokoneeni ja sohvapöytäni ohella. Raakalainen, joka odottaa vain hetkeä kostaa villien serkkujensa puolesta. Minun täytyy siis olla hieman vähäjärkinen, voidakseni pitää tuollaista lemmikkiä kotonani.

Tällaisia typeryyden huipentuma-keskusteluja on melko usein. "Onko sinulla lemmikkejä?" "On." "OI! Mitä lemmikkejä?" "Kesyrottia." Rottia!? Rotathan ovat ällöttäviä ja likaisia!" Graaaaah! Yritän kärsivällisesti kertoa kesyrotista lemmikkinä, oikoa ennakkoluuloja ja kaikki menee kuuroille korville. Olen huomannut, että vasta kun mainitsen rottieni kyvystä antaa tassua tai kieriä, ääni muuttuu inhoavasta epäuskoiseksi. "Eiväthän ne sellaista voi osata. Kyllähän ne saattaa vahingossa juuri silloin tehdä jotain kun käsket... Eiväthän rotat, tuommoiset on koirien temppuja. Olisihan se kiva jos ne voisi sellaisia oppia, olisi olisi." Ja minä yritän muistaa epätoivoisesti jokaisen Euroopan maan pääkaupungin hillitäkseni itseäni.

Luin internetistä rotan voivan kiintyä omistajaansa aivan yhtä vahvasti kuin koirakin. Rotta kykenee tuntemaan muun muassa häpeää. Se osaa osoittaa ikävää, jos omistaja on poissa pitkään. Se on pörröinen ja sen "inhottava, limainen, likainen, nahkainen" häntä on kuin silkkiä. Minun rottani nukahtaa kerälle sohvalleni viereeni ja istuu kanssani sängyllä kun luen. Kun tulen kotiin kaupasta, rottani juoksee minua ovelle vastaan vapaana ollessaan. Kun ne pelkäävät, olen vuori hurjan pelottavan maailman ja rottien välissä ja ne turvaavat minuun.

Rotta on upea ja lojaali lemmikki, jos sitä rakastaa ja hoitaa asianmukaisella tavalla.

Loppuun kuva internetin ihmeellisestä maailmasta. Seuraavan kerran kun joku kertoo omistavansa rotan, assosioikaa suloiseen rottuli-vauvaan teddykarhun kanssa.


Kuva lainattu internetistä.

Lisää upeita rotta-kuvia täällä. Katsokaa ja ihastukaa pieniin söpöliineihin.

torstai 2. lokakuuta 2014

Tasapaino

Syksy imee rottaäitiä mukaansa ylioppilasteatteritoimintaan, yliopistomaailman asioihin sekä työtehtäviin. Se tuntuu sekä rottaäidistä, että rottalapsista ikävältä. Onneksi on sentään rottaisi, jolla on ollut järki olla haalimatta liikaa tekemistä!

Tänään kaipasin pörröisten huollettavieni luo. Illalla sanoin: "Minun täytyy lähteä. Minun täytyy ruokkia", ja lähdin ja koin lämpimän aallon nähdessäni viisi palleroa häkin ovella odottamassa. Koin myös lievää huonoa omaatuntoa, kun ruoka katosi vatsoihin sulloen ja hotkien. "Missä olit niin kauan? Meidän ruoka-aikamme oli jo kaksi tuntia sitten! Miksi luot meille rutiineja, jos et pidä niistä kiinni?"

Uskon, että monen muun lemmikinomistajan arki on vielä enemmän täynnä aikatauluja, syyllistymistä, velvollisuuksia sekä huolehtimista. Rotta ei tarvitse jatkuvaa pissatusta kuten koira. Nostanko pienestä metelin? Mutta mieluummin tunnen huonoa omaatuntoa pienistä asioista, kuin tunnen väinpitämättömyyttä kaikesta.

Ja ehdimme tänäänkin leikkiä jo aamulla ja sain katsella ylpeänä, kuinka kauniisti Lotta-rotta osaa hypätä. Kun vielä Nyyti-vauvakin tajuaisi, että se on jo liian iso karkailemaan häkistä (pylly ei enää mahdu mutta silti on pakko yrittää). Myös mehulasi kaatui rotan toimesta sohvalle ja yksi ikean kynä koki transformaation sahanpuruksi. Arki pyörii syksylläkin! Hurraa!

Lopussa kuvakavalkaadia aamun leikistä.

boing


kipi kipi



Hyppyprosessi.