sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Adventtihommia

Joulukuvaussessiot ovat käynnissä, vaikka kaamos niitä vaikeuttaakin parhaansa mukaan. Toivon pukilta hyvää valokuvauslamppua, ettei tarvitsisi enää mennä auringonnousun tahdissa kuvaushommissa. Toivon myös kärsivällistä mieltä. Suunnitelma olisi kasvattaa laumaa taas joulun jälkeen yhdellä tai mieluiten kahdella rottavauvalla. Haaveissa on rex ja dumbo...

Tässä tämän päivän joulukuvaussession parhaat tulokset. Hieman blurreja valon vähyydestä ja kuvaajan osaamattomuudesta johtuen mutta kuinka hienosti Nyyti, Papu ja Tilda poseeraavatkaan (Ulpukka on sylivauva ja haluaa mieluummin keikkua olkapäällä tai mönkiä kaulahuivin sisällä kuin kököttää kuvassa).

Nyytipylly

Jouluomena ja ruusukePapu

Tilda, tuo viisas itämaan tietäjä 
Tämä on hyvää. Minä syön tämän!

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Sitkeä sydän

Ulpukka ja Tilda pääsivät tänään saattamaan Lottaa eläinlääkärille. Lotta takertui Tatun paitaan ja piti kiinni tiukasti. Vielä tiukemmin se takertui elämään ja vaati melko usean annoksen ennen kuin sen sydän lopulta pysähtyi. "Sitkeä sydän", sanoi eläinlääkäri. Minä itkin.

Ei ole enää Tatun Lotta-rottaa. Ja häkin valta vaihtuu taas. Minulla on hurja ikävä. Vaikka Lotta on aina ollut Tatun ikioma ja näyttänyt sen, on se minullekin ihan kuin ikioma. Se on aina asunut minun luonani ja kun kävin hakemassa sen tunnin ajomatkan päästä, se killitti minua toisten poikasten keskeltä. "Minä se olen, minä olen Tatun Lotta", sen raidallinen naama sanoi ja sehän se Rovaniemelle lähtikin.

Nyt jos hetkeksi tauko näistä ikävistä eläinlääkärikäynneistä. Kaksi menetystä samalle kuukaudelle on jo vähän liikaa. Voi rotat, miksi elätte niin vähän aikaa?

Pikkuinen Lotta-Kyllikki von Fizgerald

tuh tuh

Valpas lotta

Ystävät


Talvirottanen

Nuksahdus 

Ei pusuja!

Kesäkaveri Lotta

Huijui

Kaunis Lotta rottanen

Lotan suosikkipaikka

Lauman johtajatar. Hienosti hoiti Lotta jöön pitämisen Marcelinen jälkeen!

Nam!

Hei hei Lotta! Siinä se Tatun käsivarrella viimeisinä päivinään loikoo kuten pienenäkin.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Pörrössä ja kumarassa

Voi vanhus Lotta rottanen. Välillä nukkuessaan Lottis onnistuu näyttämään niin hauraalta, kipeältä ja raasulta, että on käynyt eläinlääkärin päivystysnumerokin mielessä. Herätessään Lotta tosin on oma itsensä joskin puolet vähemmällä energialla ja ruokahalulla.

Kyselin facebookissa rottailijoilta, miten näistä viimeisistä päivistä voisi tehdä helpompia, kun ei Lotalle kova ruoka maistu ja väsy painaa. Ilokseni ei kehotettu boksiin sulkemaan vaan päin vastoin. Lotta saa nukkua toisten kanssa loppuun asti. Pilttiä, maissimaitoa ja muussattua safkaa Lotta mupeltaa hurjalla ruokahalulla mutta huomattiin toinen hälyttävä seikka. Juominen ei maistu. Ei pullosta, ei kulhosta, ei lusikasta. Tänään hätääntyneenä tästä nesteen määrän vähyydestä vetäisin tyhjän lääkeruiskun täyteen hunajavettä ja syötin ruiskulla hiljalleen tietokoneella härvätessä lotalle aimo annoksen. Tatu myös annosteli Lotalle hieman kipulääkettä, jota oli jäänyt Tirliksen jälkeen. Katsottiin ohjeet painon mukaan. Eläinlääkäristä oli sanottu, että näin voi tehdä.

Nyt illalla Lotta sai taaperrella raihnaiseen hitaaseen tahtiinsa ympäriinsä asunnossa ja etsiytyi lopulta patterin alle lämpöiseen nukkumaan. Nyt koko tyttökööri torkkuu häkissä. Lotta heräsi hieman enemmän energiseen eloon ja pesi selkänsä ja kylkensä, jotka ovat olleet kauhean keltaiset. Ei ole peseminen oikein onnistunut parhaiten raihnaiselta vanhukselta. Ollaan hammasharjalla ja vedellä vähän auteltu hankalista paikoista. Johtuneeko tulehduskipulääkkeestä, nesteestä vai molemmista että nyt ilta meni paljon paremmin ja rouva pesi itsensä päästä varpaisiin.

Voi kun saisimme pian ajan eläinlääkärille. Ei ole invalidielämä pienen rotan elämää.

Sylimummeli Lotta

Tatun rotta on Lotta aina ollut ja on vielä näillä vanhoilla päivilläänkin. Ei minun käsivarsi kelpaa yhtä hyvin kuin Tatun.

Voi tämä on juuri se näky mitä en meinaa kestää. Raihnas pörheä ja likainen mummeli. Onneksi Ulpukka nukkuu kaverina.

Hieman pirteämpi aamu. Pehmeää pilttiä aamiaiseksi. (pyyhin illalla kaikki tasot ja yön aikana nuo ruojat olivat jo sotkeneet kaikki höh)

Pörrö Lottanen

perjantai 13. marraskuuta 2015

Baby it's cold outside

Lumi tulla romahti alas yhdessä yössä ja narskuu kenkien alla. Pyörän lukko jämähti itsepintaisesti jäähän ja minä aloin harkita bussikorttia. Rotat tökkivät nenäänsä ikkunaan ja yrittävät vaivihka nuolla sulavaa lunta kengistä kun silmäni välttää. Hyi!

Meidän keittiöön taas tupsahti Puutuuman Rotta-agilityradan palanen, josta laitoinkin jo kuvaa. Se löytyi eläinkauppa Jäljen pöydältä yli viidenkymmenen prossan halvennuksesta! Olen jo ristinyt Ulpukan agilitykuningattareksi! Se mennä viuhtoo köyttä pitkin kuin tyhjää vain. Nyyti on myös melko reipas trapetsitaiteilija vaikkakin tärrää mahdottomasti. Papu jumppaa myöskin köydellä mutta Tilda ei toistaiseksi hyväksy tätä uutta härveliä laisinkaan. Tilda tosin lämpeää hitaasti kaikelle uudelle riippumatta onko kyse minun hiusmuodistani tai uudesta herkkukokeilusta.

Tämä talvisuus näkyy myös antibioottihommina. Tilda ja Lotta ovat antibioottikuurilla. Tatu on lääkemestari ja pruuttaa ruiskusta onnistuneesti antibioottia tyttösten kurkkuun. Minä en oo yhtä hyvä. Tänään tosin olin yksin aamulääkevastuussa ja halusin kokeilla pilttiin sekoittamisen sijaan jotain muuta.

Piltissähän useat antibiootit pystyy antamaan, mutta siinä on aina se vaara että osa jääpi syömättä ja silloin on kamalan hankalaa tietää, paljonko sinne huiviin sitten loppujen lopuksi lääkettä katosi. Ruisku on siinä varmempi, mutta villisti moshaava ja räpiköivä rotta on asian varjopuoli. Minä hain kaapista Nutriplussaa ja puristin pikkutipan suoraan lääkeruiskun päähän.

Keino oli menestys. Lotta haistoi Nutrin ja haukkasi napakasti koko ruiskun suuhunsa. Minä salamana tuiskaisin lääkkeen suoraan kitusiin. Tilda epäili vilppiä ja petosta ja yritti ovelasti pitkällä kielellään nuoleskella namit ällöttävän lääkkeen kärjestä mutta siitä asetelmasta oli helppo tuikata kieltä pitkin ruisku suuhun.

Surullista on, että Lotta ei lääkkeestä huolimatta oikein ole entisellään. Rouva on hidas ja pörheä ja haluaisi syödä vain pehmeitä ruokia. Uni maistuu ja meno on niin kömpelöä että minua hirvittää. Ensiviikko jääkin varmaan Lotan viimeiseksi viikoksi ja vanha rouva saa lähteä Tirlittanin, Marcelinen ja Fionan seuraan suureen taivaalliseen juustovaltakuntaan missä maissimaito virtaa puroina. Oi voi.

Lopuksi kuvia siitä, kun Nyytin kanssa katseltiin talvisia Rovaniemen kattoja.

Nyyti ei suostunut ihastelemaan lumen peittämiä kattoja

"En arvosta! Lumi on kylmää!"

Katso Nyyti miltä ulkona näyttää!

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

torstai 5. marraskuuta 2015

Kultainen tyttö

Meidän kaunis tyttömme Tirlittan. Temperamenttinen neito, joka tykkäsi nuuskuttaa sylissä, syödä liikaa herkkuja, antaa tassua ja siistiä minun kulmakarvojani. Ikävä on kova mutta on lohdullista tietää että tämä oli hyvä päätös. Enää ei satu eikä tarvitse kärsiä kasvaimista.

Tänään soi Fiels Of Gold. Se on Tirlittanin laulu. Aina ollut.

Näin pieni oli hän





Kuin siskokset Lotta ja Tirlittan







Stabiloarrastaja

Kylpyhommia


Kaikkien sisko ja tyyny



Tuh

Vanhuus

Viimeisen illan mustikkajuhlat

Hei hei rakkaani!

maanantai 2. marraskuuta 2015

Keinutaan

Väliin on ihan pakko laittaa joku mukavampi juttu. Jälleen kerran (yllätys yllätys) Tilda saa ilahduttaa meitä poseerauksellaan. Mukana myös "kuvausten jälkeen" kuva, jossa näkyy mannekiinin kuvauspalkkaa.

Pus keinuhevoselle

Oinampilttiä!! 

Mummot poistuvat luotamme

Jatkoaika on lopussa. Tirlittanin takajalkojen väliin on ilmestynyt jatkuvasti kasvava mollukka. Minun silmilläni katsoen se on kasvain eikä paise.

Pohdin viikonlopun ajan että mitä nyt, mitä jos se onkin paise, mitä jos se on se kasvain niin kuin oletan. Päädyin lopulta siihen, että olipa mollukka kasvain tai paise tai mitä tahansa, on parempi viheltää peli poikki Tirlittanin osalta. Se on jo yli puolitoista vuotta, hurjan lihava kaikista dieettikokeiluista huolimatta ja jo raihnainenkin. En usko, että sen elo enää tästä paranee vaan pikemminkin muuttuu kipeäksi ja hankalaksi. Fionasta oppineena päätin siis, etten jää odottamaan kunnon romahdusta vaan torstaina pikku mummeli lähtee viimeiselle reissulle eläinlääkäriin.

Vaikka päätös harmittaa ja itkettää tunnen ja uskon tehneeni oikean ja kypsän päätöksen. Luopuminen on kamalan vaikeaa. Tekisi hirveästi mieli venyttää päätöstä mutta se ei ole reilua lemmikin omistajana.

Eläinlääkäriin samalla reissulla lähtee myös Lotta tarkastuskäynnille. Sen meno on muuttunut yllättäen kahdessa viikossa hitaammaksi ja väsyneeksi. Vanha rouva ei tunne kovinkaan paljon haluja tulla häkistä pois ja ennen niin tarkkaavainen ja pirteä Lotta herää nyt hitaasti ja loikoo paljon. Ruokakaan ei enää uppoa entiseen tapaan. Haluamme tietää, onko kyseessä jokin pöpö jonka voi antibiooteilla kukistaa niin että Lotta virkoaa uudestaan elämään, vai onko vanhuuden peikko vain tullut ja puraissut rautarouvasta terävimmän kärjen. Jos näin on, on jatkoa mietittävä sitten taas tarkkaan Lotan vinkkelistä käsin. Poistuuko hänkin pian keskuudestamme?

Myös Tilda lähtee mukaan kuunnelluttamaan keuhkojaan. En tiedä olenko neuroottinen, mutta korvaa vasten olin sieltä kuulevinani jotain asiaan kuulumatonta. Katsotaan jos sieltä antibiootit tärähtäisivät tiskiin.

Olisipa kiva kirjoittaa jostain mukavammasta. Toivottavasti ensiviikolla meillä on mukavia tarinoita jälleen iloisten kuvien kera.

Punasilmäinen keltainen kaunotar on hän

Rähmäsilmäpulla mummeli. Vanhuus jo paistaa.