maanantai 28. syyskuuta 2015

Eläindomino ja pikkukenkä

Vaikka postaustahti kokikin yliopiston ja ylioppilasteatterin käyntiin pyörähtämisen ohella pienen hidastumisen, kamera on lauleskellut tuttuun tapaan. Sain nyt häkin siivouksen lomassa aikaiseksi tyhjennellä kameran sisältöä koneelle yhteisistä leikeistä ja poseeraustuokioista.

Löysin kirpputorilta lapsuudesta tutun eläindominon. Tosin se oli joku outo versio, josta puuttui orava ja kettu ja kukko, mutta kauniita palat ovat silti! Yritin opettaa Tildaa pelaamaan, mutta hän ei oikein ymmärtänyt ideaa. Kenkä oli paljon hauskempi leikkikaveri! Huomasin joku päivä, että Tilda esiintyy tosi isossa osassa kuvissa. Se taitaa olla kaikkein kärsivällisin poseeraaja ja omaa muutenkin kummallisia aivoituksia, joten kuvat ovat usein hauskoja. Tosin omistajaa hävettää, kun Tilda näyttää joka kerta ihan roskiksesta nousseelta (mikä usein on totta). Jostain syystä Tilda nuohoaa kaikki roskikset ja vessat ja onnistuu sotkemaan itsensä välillä täysin mysteeritavoin vaikka häkki olisi juuri pesty. Tilda saakin istua lavuaarissa parhaimmillaan useamman kerran viikossa vähintään hännän kuurauksen takia.

Peli käyntiin!

Aika pian huomasin, että Tildalla on ihan oma meininki tämän pelin kanssa.

Joo... Se siitä pelituokiosta!

Pää piiloon!

Kengän aarre

Lisää?

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Syyskuun lehtiä

Ruokin rotat tänään kaksi tuntia myöhemmin kuin yleensä. Häpeä oli kova katsoessani kalterien takana killittäviä nappisilmiä. On kiire. Hurja kiire.

Ylioppilasteatteri käynnisti toimintansa ryminällä ja allekirjoittanut hallituksen jäsen päätyi jotenkin ihan vahingossa ohjaamaan omaa tekstiä. Valokuvauksen luennot jakelevat iloisesti tehtäviä ja toisia tehtäviä ja lisätehtäviä ja ja ja...

Kaikki asiat ovat paloja suuressa aikataulutetriksessä. Rotat ovat tottuneet pitämään minua ihan omanaan ja juoksemaan säännöllisesti. Nyt aikataulutasapainoa etsiessä menee välillä koko päivä, ennen kuin illalla saan ajan kanssa häkin ovet auki. Ajallisesti päivän juoksutuksesta en tingi ja tytöt saavat juosta päivässä ehdottomasti vähintään tunnin. Mieluiten perusjuoksuaika yhteensä per päivä on 2-3 tuntia ja sitten joskus enemmänkin. Onneksi on Tatu joten rottien juoksenteleminen ja seurustelu ei ole riippuvainen vain minun menoistani.

Lisääntyneiden menojeni myötä, olen pyrkinyt keksimään enemmän kaikkea aktivoivaa häkkiin. Ruoanpiilottelu ja erilaiset pallot sun muut ovat olleet kovassa käytössä. Ulpukka ja Papu myös ovat huvittaneet itseään hyppäämällä isoon riippumattoon tasolta monta kertaa peräkkäin, ja lopulta harmikseni melko uusi riippari ei enää kestänyt tätä ilottelua repesi kulmasta, josta Lotta oli avuliaasti tätä hajoamista avittanut järsimällä puoleen väliin. Kiitos kaunis! Eikun uutta tilaamaan että junnut saavat reuhua ja pomppia lisää.

Tirlittankin lähti ihmeen kautta uuteen nousuun, vaikka olin aivan jo viemässä alkukuusta neitiä viimeiselle matkalle. En vieläkään tiedä oikein, johtuiko virkoaminen annetusta tulehduskipulääkkeestä vai jostakin muusta, mutta mummeli painaa menemään kovaa kyytiä. En valita tästä iloisesta jatko-ajasta, mutta fakta on myös se, että ei tämä kultainen tyttö enää kovin monta kuukautta elä. Fiona opetti minulle sen, mitä monet harrastajat facebook-ryhmässä usein sanovat; mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään.

Loppuun uneliasta kuvaa. Voi sateinen Rovaniemi, annan valo takaisin että saan kuvia!

Uninen Tilpukka uudessa pingviini-pupu riippumatossa.

Kurpitsakupista aamupalaa

Meillä on ollut jo pitkään perinteisenä pesäboksina jaffalaatikko.

Pingviinit, puput ja Tirlittanin korva

perjantai 11. syyskuuta 2015

Kukkahattu

Vedän kukkahatun päähän nyt blogissakin. On paljon uutisia ja asioita maailman ikävistä tapahtumista. Mietin niitä säännöllisesti ja murehdin. Tämä blogi ei kuitenkaan ole niihin murheisiin soveltuva, mutta Tatu linkitti tänään artikkelin, joka sai rottanaisen sisimmässäni kyllä mielensäpahoittajaksi ja vetämään kukkahattutätien päähineen hiuksilleen.

Kyseessä tosiaan Pohjalaisen artikkeli: Oikea rotta teatterin lavalla .

Wasa Teater on päättänyt käyttää näytelmässään elävää rottaa.


"Rotta on lavalla kaksi lyhyttä hetkeä. Se on koko ajan kuljetushäkissä, eikä näyttelijä ota sitä käteen.
– Harkitsimme kyllä sitä sitäkin, mutta silloin sen pitäisi olla täysin kesy, sanoo tarpeistonhoitaja Raija Sabel.
– Tällä rotalla on keinotekoinen kaksonen, jota pidetään kädessä ja taskussa, ohjaaja Pekka Sonck lisää.
Rotta on hankittu vaasalaisesta lemmikkikaupasta.
– Sinne tuli sopivasti rottia, kun näytelmän suuret harjoitukset syksyllä alkoivat, Sabel kertoo."

Tässä vaiheessa olen jo kahden käden facepalm-asennossa. Mitää! Mikäs järki tässä on? Ei kuulosta vastuulliselta toiminnalta nyt aluunkaan Wasa Teaterin puolesta. Toki artikkeli on ihan tynkä ja hyvin vähäinformatiivinen, mutta tämä ei herätä kovin hyvää luottamusta siitä, että rotan hoitoon ja omistukseen olisi kiinnitetty huomiota. Ja ennen kaikkea itse rotan vaatimiin oloihin.


"– Aluksi rotta asui tarpeistossa suuressa häkissä, mutta sitten yksi tekniikan poika on ottanut sen hoiviinsa ja pitää sitä kotona."


Tästä saa käsityksen, että rotta elää ykisn. Kesyrotta on LAUMAELÄIN. Sen tarpeisiin kuuluu oma lauma. Se kaipaa luonnostaan omaa laumaa. Haluaisin kauheasti tietää, miten rotan elämä on suunniteltu produktion loppumisen jälkeen, onko hankittu tietoja hoidosta, mahdollisista sairauksista, stressistä... Kaikesta. Suomi on täynnä hyviä rottakasvattajia, joihin olisi voinut teatterin puolesta olla yhteydessä. Joku olisi saattanut jopa ryhtyä yhteistyöhön niin, että lavalle olisi päätynyt sinne totutettu rotta, joka nauttii työtovereidensa seurasta ja saa loistaa.

Kuulema jenkeissä on sama produktio toteutettu niin, että rotta koulutettiin näytelmää varten, omistaja oli aina paikalla töissä. Myös ilmeisesti briteissä pyörii kyseinen näytelmä.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Jatkoaika

On tapahtunut paljon kaikkea mikä on saanut blogin viikoksi hiljaiseksi. Tirlittan pitää majaa pikkuhäkissä heikentyneen takajalan johdosta. Olin jo itku kurkussa kärräämässä sitä tänään eläinlääkärille mutta saatiinkin ikuisen unen sijasta jatkoaikaa viikon verran tulehduskipulääkkeiden kera. Olis mahtavaa, jos hieman löysä jalka tuosta kokisikin ihmeparantumisen, vaikka epäilen. On niin ikävää, että täysin reipas ja iloinen rotta joutuisi lähtemään pois, koska yksi kropan osanen pettää.

Mutta jos tämä ei muuta mitään, en ala enempää toista kiusaamaan. Aikansa on kaikella. Mutta tämä viikko on meidän viikko! Minun ja kultaisen tyttöni.

Rähmäsilmäpulla sai lepuutella päiväjuoksun aikaan sängyllä herkkupalojen kera.

"Mutta kun minä haluaisin lattialle niin kuin kaikki muutkin"

Ilme vetää vakavaksi, kun tuossa kohti en vielä tiennyt, ollaanko vielä illalla yhdessä. Tirlittan taas surisi kuvaa otettaessa tyytyväisenä ja silmätkin on kiinni nautinnosta, kun ennen kuvan ottoa rapsuteltiin niin kovasti.