sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Meillä on rotta

Nyt voi parin kuukauden painoinen kivi lopulta vierähtää pois sydämeltä. Ninni on ihan oikea lemmikkirotta.

Eilen siirsin Ninnin Ronjan ja Lumin kanssa samaan häkkiin. Siellä ne keskenään pelleilivät, nukkuivat, söivät ja olivat onnellisia. Minä työnsin käteni luukusta ja rapsutin Ninniä. Se sulki silmänsä ja naksutteli. Kaksi viikkoa sitten ninni kävi hampailla kiinni, jos sen asumukseen työnsi sormenkaan ilman ruokaa.

Syksymmällä tuntui, että ollaan napattu tuhoon tuomittu keissi. Että meidän tietotaito ei riitä Ninnin kanssa. Että nyt oli liian iso pala. Siitä ollaan tultu monen itkun ja hermojen menetyksen ja turhautumisen ja luovuttamisen ja ei sitten kuitenkaan luovuttamisen kautta tähän, että meillä on kuudes pieni iloinen rotta, joka haluaa olla sylissä ja olalla ja jota saa kutitella vatsasta. Ninni on eloisa jaa iloinen nynny, joka tanssii ilotansseja häkin luukun takana aina kun joku saapuu kotiin. Ninni on herkkusuu, joka ei koskaan kieltäydy pienestä välipalasta. Ninni on tervepäinen tyttö, joka ymmärtää, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Vaikea kuvitella, että vähän päälle kuukausi sitten vielä turhautuneena näin unia, joissa laitoin Ninnin mikroaaltouuniin (mikä on siis vaan kamala uni mutta kertoo luultavasti silloisesta henkisestä jaksamisesta).

Milli-Molli on edelleen vieraanvaraisin neiti, mitä vanhasta porukasta löytyy. Pampula on aikamoinen reuhotar ja syyllisyy välillä aika ikävään näykkimiseen pienten ja Ninnin kohdalla vapaana ollessaan.

Papun kanssa olemme luultavasti tulossa päätökseen, että Papu luultavasti matkustaa sateenkaarijunalla rottien taivaaseen ennen joulua. Sen keho on alkanut taas keräämään nestettä, ja kainalon pieni patti on laajentunut silminnähtäväksi kasvaimeksi. Tämän takia emme myöskään yritä painostaa Papua hyväksymään nyt isoon häkkiin tätä tuoretta kolmikkoa. Se saa viettää rauhaisaa viimeistä viikkoaan ja vanhan rouvan poismentyä hoidamme stressaavat häkki-integraatiot. Papu ei yhtään edes yritä tutustua uusiin rottiin, vaan nostaa välittömästi karvat pystyyn ja irvistää yhdenkään sattuessa tielle. Ymmärrämme kyllä. Ei vanha voi aina jaksaa. Annamme hänelle rauhansa.

Ikävä toki tulee ja se itkettää niin minua kuin Tatuakin. Onneksi kuitenkin meille jää lohduksi Pampula, Milli-Molli, Ronja, Lumi ja vihdoinkin KESYrotta-nimityksen ansaitseva ei enää yhtään näkymätön lapsi Ninni.

Apinat

Hubaa

Kolme kämppistä

Ei enää näkymätön lapsi Ninni