maanantai 25. huhtikuuta 2016

Metalligrafiikkaa ja kakaran kitaratuokio

Tilda istuu häkissä ja puhisee. Se puhisee Pampulalle.

Tilda ja Pampula eivät valitettavasti ole oikein löytäneet yhteistä säveltä. Samaan häkkiin he mahtuvat, mutta unikavereiksi heistä ei ole. Pampulan raivostuttava korvannäykintä saa Tildan täysin menettämään hermonsa ja heittämään kääpiötä pitkin pohjakaukaloa. Pampula taas ei ota opikseen.

Jäähyboksi on muutenkin tullut Pampulalle kovin tutuksi. Siellä istutaan milloin korvien pureksimisesta, keittiön kaapiston alle livistämisestä, kirjojen pureksimisesta... Lista on aika pitkä. Pampulan kaltaista pikku hulttiota meillä ei ole kyllä koskaan ollut. Pampula myös seuraa Nyytin jalanjälkiä ja osaa kiivetä kaapiston kahvoja keittiön pöydälle. Myös tiskikone on kohde, johon nuori neiti osoittaa aivan liikaa kiinnostusta.

Vaikka Pampula tuottaa harmaita hiuksia, on se kuitenkin myös haliteltavin rotta pitkään aikaan. Pampula on myös äärimmäisen mustasukkainen minusta ja Tatusta, mikä harmillisesti taas aiheuttaa jäähyboksihommia, kun huomionkipeänä Pampula on näykännyt jonkun muun rotan pois rapsutuksien ulottuvilta.

Tilda nuhailee taas. Vanhuus sitä varmaan jälleen nuhailuttaa. Milli-Molli taas harrastaa pesän rakennusta sängyn alla ja Ulpukka ja Papu kävelevät takatassuillaan. Asiat rullaavat mukavasti kauhukakarasta huolimatta. Kauhukakara tosin ryömi eilen kitaran sisään ja kieltäytyi tulemasta ulos. Lopulta Tatu hänet sieltä kaivoi.

Minä aloitin yliopistolla metalligrafiikan ja ihastuin kokeilemaan rotan tekoa etsauksella. Odotan, että koska alkavat huomautella rottien kasvavasta määrästä teoksissani...

buu!

Silmävinkkari

Pienten rottien hobittikoti

Luonnos metalligrafiikkaa varten

Raaputettu ja syövytetty kuparilevy painovalmiina

Valmis vedos!

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Festari-äiti

"Kiitos kun hoidat meitä! Terveisin Papu (se pomottaja jolla on iso valkoinen massu ja sukat), Ulpukka (se herkkis jolla on vain pikkuisen valkoista masussa), Tilda (se arvokas vanha lehmän/skunkin näköinen vinopää), Milli-Molli (vammaiskorvainen kuopus joka saa sätkyn kaikesta) ja Pampula (se valkea kirppu joka on vaan ihana mutta haluaa asua tiskikoneessa)"

Näillä saatesanoilla päättyi rottahoito-ohjeet tälle viikonlopulle, kun suuntasin Suomen ylioppilasteatterifestareille Kuopioon näyttämään Yksityiskohtia sekä Vilin laulua. Rotat jäivät Tildan kummisedän hoiviin. Ei jännittänyt.

Kummisetä ei kuitenkaan ehtinyt joka päivä juoksuttamaan, joten varauduttiin siihen Tatun kanssa etukäteen ostamalla ja askartelemalla häkkiin uusia virikkeitä. Ostin metallitikun eläinkaupasta, johon voi tökkiä esim kurkkuja. Tikun saa ripustettua häkkiin ja tästä heiluvasta vartaasta rotta voipi sitten natustaa nameja. Ostin myös linnuille tehdyt suuret tikapuut ja pistin poikittain. Alle ripustin tikkaista riippumaton.

Nyt alkaa rottaäidin teatteripuristuskin helpottaa! Enää on jäljellä keikka Vaasaan Teatristapahtumaan toukokuussa. Sitä ennen saa olla rauhassa ja keskittyä taas huomenna alkavaan grafiikan kurssiin yliopistolla sekä kotona rottiin ja temppuiluun!

Kyllä sitä pieneenkin sputnikiin kaksi rottaa menee!

Auringonkukansiemenen metsästys

"olemme repineet kaiken"

Aamupöhnä

Vanha rouva on vielä terässä!

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Omaan nilkkaan (tarina korvasta ja verestä)

Pampula parka. Korvien pureskelija vauveli sai lopulta sitten takaisin samalla mitalla.

Pampula on ripustautunut suurella antaumuksella häkkisiskojen korviin ja etenkin Tildan pinna on kiristymistään kiristynyt. Yksi ilta saunasta tullessa ihailin riippumatossa sikeästi nukkuvaa Pampulaa. "Onko sen korva punainen?" kysyi Tatu ja avasi häkin. Kuivailin tukkaani ja kysyin, että onko jotain. "On, et halua nähdä", totesi Tatu ja tiesin välittömästi että okei, nyt on jotain äärimmäisen hasardia. Kiirehdin katsomaan ja voi kun raukkaparan pään toinen puoli tulvi kirkkaan punaista verta.

Etsimme haavaa ja hetken pelkäsimme veren tulleen korvan sisältä. Päivystävän ellin numero oli jo hakusassa. Syynäilyn tuloksena kuitenkin huomasimme, että verta ei tule enää, valkea turkki oli vain imaissut sitä aika ämpärillisen. Pampula istu kädessä ja nuoli innoissaan pilttiä sormestani samalla, kun Tatu pesi ja puhdisti korvaa ja sen ympäristöä.

Pampula pääsi pestynä ja puhdistettun boksiin ylhäiseen yksinäisyyteensä. Siellä piltti ja pelletit ja raikas vesi saivat vastata veren hukkaan. Huutelin heti myös kesyrotta yhdistyksen ryhmään facebookiin ja sain heti hyviä neuvoja. Basibackt (jos kirjoitin oikein) pulveri on ilmeisesti seuraavana ostoslistalla tällaisia tilaisuuksia varten. Sain myös hyvän vinkin leikata kynnet, ettei ole niin helppo repiä haavaa auki.

Aamulla varattiin aikaa varmuuden vuoksi eläinlääkäriin ja saatiinkin samalle päivälle. Piipahdimme siellä Milli-Molli seuraneitinä. Pampula käyttäytyi tapansa mukaan mallikkaasti. Elli hymyili, kun minun saapuessani hieman myöhässä Pampula ampaisi tutkimuspöydältä suoraan kaulahuiviini. Meidän rotat aiheuttaa aina hymyilyä eläinlääkärissä (jos heitä ei olla viemässä viimeiselle matkalle byää).

Tapauksen jälkeen Tilda ja Pampula ovat olleet hieman sotajalalla. Tilda ei jaksa ollenkaan Pampulaa ja rähisee pienokaiselle milloin mistäkin. Pampula edelleen koittaa näykkiä korvia, joskaan ei yhtä innokkaasti kuin ennen. Milli-Molli ja Tilda tulevat nykyään hyvin toimeen ja nukkuvat nytkin puusiltanurkassa. Pampula on linnoittautunut siniseen sputnikiin ja Ulpukka ja Papu torkkuvat pajuputkissa. Toivon että rauha laskeutuisi korvaepisodin jälkeen takaisin meidän laumaamme. Oi voi.

Au au au!

Ei jäänyt raukalle traumoja ja korvatkin on tallella!