keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Hameln ja taukopäivittelyä

Huhuu... Onko täällä ketään?

No nyt on! Johan blogitaukoa oli riittävästi. Rotta-äiti on kärsinyt koko talven ja kevään akuutista ajan ja jaksamisen puutteesta ja valitettavasti blogi on jaksamisen loppuessa ensimmäisenä karsintalistalla, kun energiaa aletaan säästämään. Blogi siis on ollut tauolla sillä aikaa, kun Lapin ylioppilasteatterin lavalle on leivottu uusi näytelmä ja allekirjoittanut on ohjaamisen lomassa palaillut luennoille.

Ja rottalauma elää ja voi paksusti. Kaikki paitsi Pampula ja Papu. Korvaamaton Papu sai lopun tarulleen ennen joulua, kuten edellisessä postauksessa jo spekuloitiin, ja jätti mennessään aukon meidän sydämiimme. Tatun rakas pikku Pampula taas ei tointunut silmätulehduksestaan ja lopulta sen takajalkojen lihaksistokin alkoi hiljaa surkastumaan. Vaikka Pampulan mittarissa raksutti vasta vuosi ja pari kuukautta, oli kuitenkin epäkiitollinen omistajan velvoite päästää parka pahasta joitakin viikkoja sitten. Invalidielämä ei ole rotan elämää ja monien kasvattajien ja pitkäaikaisharrastajien neuvo on "mieluummin ennemmin kuin myöhemmin". Rottien kanssa pitää muistaa myös, että saaliseläiminä ne tosiaan nielevät kipunsa mahdollisimman pitkään, joten silloin kun näät että rottaasi koskee, siihen on koskenut jo jonkin aikaa. Me päästimme siis Pampulan paremmille juustomaille. Ikävä on suunnaton ja tuntuu epäreilulta, että Pampula joutui ottamaan varaslähdön kun elinkelpoisia kuukausia olisi ollut keskimäärin vielä jäljellä ainakin neljä. Pitää kuitenkin muistaa, että Pampula on vahingon/ymmärtämättömyyden helmi. Se on ilmaiseksi haettu täältä Rovaniemeltä ja ilmeisesti ihan "laitetaan nämä kaksi yhteen ja katsotaan mitä tapahtuu" metodilla syntynyt lapsonen kuten siskonsa Ninnikin. Tällaisilla yksilöillä sairastelu ei ole yllätys.

Mutta Pampula saa oman muistopostauksen vielä!

Häkissä vipeltää tällä hetkellä alfana Millis ja perässä peesaa Ronja, Ninni sekä Lumi. Lumi on tuottanut meille koko talven päänvaivaa. Se ei edelleenkään nauti laisinkaan kädessä olemisesta eikä liiemmälti silittelystäkään. Kiinniotettaessa Lumi menee heti saalismoodiin ja pelkää kuollakseen kunnes sen saa syliin. Lumin kanssa on opeteltu menemään häkkiin kutsusta ja paljolla palkitsemisella olemaan karsastamatta kättä pelottavana. Prosessi on vielä kesken käsipelon kanssa, mutta häkkiin meno sujuu mallikkaasti. Aluksi Lumille piti avata aina sivuovi erikseen. Luottorottahoitajamme Lyydia kutsui sitä "Lumin prinsessaoveksi". Nykyään hienostelija menee onneksi pääosin isosta ovesta muiden mukana.

Rescue-Ninni hurmaa kaikki vieraat pömppömahoineen ja Ninnin kanssa on opeteltu rauhoittumaan stressaavissa tilanteissa. Hännän pesukin menee jo ilman paniikkikohtausta ja kynsien leikkuu sujuu melko mallikkaasti kun vain on herkkuja tarjolla. Ninni ja Lumi ovat ilmeisesti myös solmineet jonkinmoisen best friend-suhteen. Kaksikon näkee yhdessä niin juoksenteluaikana kuin häkissä nukkumassakin.

Ronja reuhuaa omiaan ja on mielellään kiipeämässä jokaisen vieraan jalkaa pitkin olalle. Ronja on muutenkin ihana sylivauveli edelleen, vaikka teini-ikä vähän meinasikin tätä roolia ravistaa. Ronjasta on alkanut kuoriutua myös upea temppumaakari. Jos vaan allekirjoittanut jaksaisi panostaa enemmän, Ronja olisi varmaan jo temppurotta vertaansa vailla.

Milliksestä voi sanoa että... Niin. No hän on paksu. Hän on paksu ja ihana! Ei lisättävää.

JA! PRINTTEJÄ ON TAAS! Uusin työni "Hameln" on ensi-viikolla saatavissa A4 koossa printtinä. Ottakaa yhteyttä jos kiinnostuitte.
Ihanaa olla taas blogin parissa! Jatkossa useammin kun jaksaminen on palannut! :)

Hameln