Helmikuussa meni ensimmäine musterottanen kaupaksi ja sen jälkeen olen saanut tehdä toinen toistaan ihanampia rottatöitä välillä meidän kuusikon innoittamana ja välillä tilaajan tilaamana. Musterotat ovat kirvoittaneet myös kyselyä, suunnittelenko tatuointeja.
Tatuointisuunnittelu on minulle kauhean vieras aihe. Ihailen paljon hyviä tatuointiammattilaisia (vaikkakin ne joista pidän, ovat useimmiten ulkomaalaisia suuruuksia). Kauniit tatuoinnit ovat taidetta, mutta etenkin kotimaan tarjonta lyö silmille myös uskomattoman kehnosti tehtyä tatuointia. Olen aina ollut sitä mieltä, että jos joskus haluaisinkin hankkia tatuoinnin, säästäisin rahaa ja kävisin sen teettämässä huippuosaajalla. Toistaiseksi se ei kuitenkaan ole ajankohtaista.
Mutta kuvia kaipaaville olen tehnyt pyyntöjen mukaisia kuvia, vaikkakin laitan aina mukaan saatesanat "en tiedä kuinka tatuoitavissa tämä on". Pitäisi kysyä joltakin ammattilaiselta, kuinka tatuoitavissa esim. musterotat ovat. Nyt kuitenkin viimeksi sain vaihtelun vuoksi tehdä eri tekniikalla tatuointisuunnittelun, jonka Tatun tatuoija-ystäväkin hyväksyi tatuointikelpoiseksi. Kuvassa marten-rotta. Marteneiden turkki on kauniin pehmeän harmaa ja silmät punaiset.
lauantai 29. elokuuta 2015
keskiviikko 26. elokuuta 2015
Vapaapäivän kuvakimara
Vapaapäiviä voi viettää jynssäämällä häkkiä hiki hatussa ja kuvailemalla sitten iloisia rottasia ja puhtaita häkkivermeitä. Ihan muuten vain.
Mattolinnakkeen prinsessa Tilda |
Siis tää on joku uusi hitti. Nimittäin loikoa pajuputkessa ja lepuuttaa poskea puusillalla. Lotta ja Tirlittan tekevät sitä joka päivä. |
En tiedä, meninkö Lotan mielestä pilaamaan pikkupuuriippusillan, kun vaihdoin sen asentoa uusien (helpompien) kiinnityssysteemien myötä, mutta ainakin Nyyti nautti uudelleen viritetystä hökötyksestä. |
Kolmikerrosriippumatto on vihdoin testissä. Nyyti on koeajolla. |
Nyyti ja Tilda tulivat katsomaan, mistä räpse kuuluu. Kamera on mielenkiintoinen ja siitä olisi ihana saada ottaa vähän kiinni. |
Alhaalta katsoen. |
Shampootelineesä on hyvä vähän peseytyä. |
Valoa tunnelin päässä. Laittelin uuden isomman pajuputken kahden pienemmän ja jo pilalle pissatun tilalle. Sitä voi kömpiä suoraan isoon riippumattoon vähän köllimään. |
tiistai 25. elokuuta 2015
Voi ottaa iisimmin
´Työt ovat ohitse! Rottamamma juhlisti asiaa hurjistumalla ja tilaamalla kaksi uutta ihanaa riippumattoa. Meille tulee ensimmäinen noppa-mallinen riippumatto!! Hurraa! Saa nähdä saako se suosion.
Mut nyt olen saanut olla rottien kanssa KOKO ILLAN! Ei tarvinnu vilahtaa töihin vaan sai leikkiä ja pelailla. Mutta viikon päästä alkaa yliopistolla juokseminen ja rotat saavat jälleen jakaa minut miljoonan kiireen kanssa. Oi voi! Ei hetken rauhaa!
Mut nyt olen saanut olla rottien kanssa KOKO ILLAN! Ei tarvinnu vilahtaa töihin vaan sai leikkiä ja pelailla. Mutta viikon päästä alkaa yliopistolla juokseminen ja rotat saavat jälleen jakaa minut miljoonan kiireen kanssa. Oi voi! Ei hetken rauhaa!
On rankkaa olla pieni ja oottaa omistajaa aina vaan kotiin! |
lauantai 22. elokuuta 2015
Boksista boksiin
Rottaäitinä olen ollut pikkuisen suru puserossa, kun Tildalla revähti ensin toinen jalka ja kolme päivän boksilevon ja iloisen telmimisen jälkeen revähti toinen vuorostaan. Uusi boksilepokierros ja tunteeton pois päin katsominen, kun kaksi nappisilmää killittävät surkeana kopassa. Eihän raukka tiedä, miksi tällä tavalla eristetään.
Tänään Tilda ei enää linkkaa kumpaakaan takatassuaan ja se vipeltelee keittiössä Ulpukan ja Nyytin kanssa. Jos nyt hetkeksi voitaisiin laittaa boksi pois.
Papu on ryhtynyt kiivaaseen taistoon johtajapaikasta ja hyppii välillä Lotan ja Tirlittanin silmille. Tirlittan oli saanut inhan reiän niskaansa yhteenotosta ja Papu sai taas istua arestissa kuljetusboksissa. Aresti tuottaa kuitenkin toivottua tulossa ja teini alkaa rauhoittua. Ollaan kanavoitu ylimääräistä energiaa myös temppujen opettelemiseen ja Papu oppiikin niitä hurjaa tahtia. Ulpukka ei toistaiseksi ymmärrä oikein mitään käskyä paitsi häkkiin menon. Se on rakastettava mutta hieman typerä rotta. Tulee Fiona mieleen.
Asensin myös instagramin puhelimeeni, ja rottakuvia onkin ruvennut seuraamaan vajaassa kahdessa kuukaudessa 260 ihmistä. Jännittävää. Se on saanut meidät harjoittelemaan lisää hienoja poseerauksia.
Tänään Tilda ei enää linkkaa kumpaakaan takatassuaan ja se vipeltelee keittiössä Ulpukan ja Nyytin kanssa. Jos nyt hetkeksi voitaisiin laittaa boksi pois.
Papu on ryhtynyt kiivaaseen taistoon johtajapaikasta ja hyppii välillä Lotan ja Tirlittanin silmille. Tirlittan oli saanut inhan reiän niskaansa yhteenotosta ja Papu sai taas istua arestissa kuljetusboksissa. Aresti tuottaa kuitenkin toivottua tulossa ja teini alkaa rauhoittua. Ollaan kanavoitu ylimääräistä energiaa myös temppujen opettelemiseen ja Papu oppiikin niitä hurjaa tahtia. Ulpukka ei toistaiseksi ymmärrä oikein mitään käskyä paitsi häkkiin menon. Se on rakastettava mutta hieman typerä rotta. Tulee Fiona mieleen.
Asensin myös instagramin puhelimeeni, ja rottakuvia onkin ruvennut seuraamaan vajaassa kahdessa kuukaudessa 260 ihmistä. Jännittävää. Se on saanut meidät harjoittelemaan lisää hienoja poseerauksia.
Pitää olla välillä epäonnistuneitakin otoksia. Papu on lähdössä palomiesotteella alas jakkaranjalkaa. Jakkara on meillä kuvauksen aikana sängyllä niin, että siitä voi poistua koska vain pehmeästi. |
Punakahvaisten kärrien seuraksi hankittiin sinikahvaiset. Tarkoitus on opetella ajamaan kilpaa. |
perjantai 14. elokuuta 2015
Kalastelijoita kylpyvadissa
Tulihan se kesä lopulta tännekin. Rotat olivat aamulla niin kuumissaan, että laskimme niille vatiin vettä ja heitimme HeMaPaa perään. Aamu menikin sitten iloisesti kalastellen samalla kun minä maalasin. Kaikki on niin mukavasti!
plumpsis |
esivalmisteluja |
Hui! Märkää! |
nam nam |
Vatikerho |
Kukin tyylillään. |
Tähtisilmä Lotta |
Pyllykalastaja |
lauantai 8. elokuuta 2015
Dinosaurustanssi huonolle jalalle
Tirlittanin, Papun ja Ulpukan kasvattiäiti kävi eilen hakemassa oman rotta-mandalan ja leikkiessämme rottaloiden kanssa hän teki huomion. Tirlittn askeltaa toispuoleisesti toista takajalkaansa. Se nostaa lonkkaa ylöspäin, mikä ilmeisesti kielii kasvaimesta jossain sisääpuolella, joka saa tämän askeleen aikaiseksi.
Byääää!
Mietin ääneen, että onko se nyt taas lekurireissu, mutta tulimme siihen tulokseen, että kun ei tunnustelemallakaan mitään tunnu, niin möllykkä on jossain ihan sisällä. Lekuri sanoisi: "Vaikea sanoa, seuraa sitä ja jos sillä alkaa olla isoja oireita tai se ei enää juokse, kiipeä ja leiki tai lakkaa syömästä tai juomasta, tule takaisin." Minä siis seuraan. Tirlittan menee toistaiseksi kuin pieni juna, kiipeää häkin päälle ja tulee sieltä kuin Spiderman alas. Se hyppää ja tanssii ja nukkuu päiväunia pyöreällä matolla. Ei siis vedetä henkeä kurkkuun vielä vaan sitten kun on aihetta.
Otin eilen kuvia Tildasta dinosaurin kanssa, ja Tirlittan tuli avustamaan. Se on ihana pieni kulta! Kullan värinenkin.
Byääää!
Mietin ääneen, että onko se nyt taas lekurireissu, mutta tulimme siihen tulokseen, että kun ei tunnustelemallakaan mitään tunnu, niin möllykkä on jossain ihan sisällä. Lekuri sanoisi: "Vaikea sanoa, seuraa sitä ja jos sillä alkaa olla isoja oireita tai se ei enää juokse, kiipeä ja leiki tai lakkaa syömästä tai juomasta, tule takaisin." Minä siis seuraan. Tirlittan menee toistaiseksi kuin pieni juna, kiipeää häkin päälle ja tulee sieltä kuin Spiderman alas. Se hyppää ja tanssii ja nukkuu päiväunia pyöreällä matolla. Ei siis vedetä henkeä kurkkuun vielä vaan sitten kun on aihetta.
Otin eilen kuvia Tildasta dinosaurin kanssa, ja Tirlittan tuli avustamaan. Se on ihana pieni kulta! Kullan värinenkin.
torstai 6. elokuuta 2015
Naps naps
Papulla on uusi harrastus. Näykkäily.
Poissa ollessamme Papun orastava teini-ikä oli leimahtanut liekkiin ja kotona meitä odotti lemmekäs mutta määrätietoinen ja mieltään osoittava pikkuinen rotta-tyttö. Naps. Naps. NAPS. Kolmannesta varpaaseen näykkäisystä Papu lähti jäähylle kuljetusboksiin. Istuttiin alas ja sovittiin, että tästä lähtien joka ikinen näykkäisy, pieni tai iso, vie suoraan enempiä puhumatta boksin pohjalle. Tätä käytäntöä ovat monet facebookissa suositelleet ja käyttäneet. Nähtäväksi jää, tepsiikö tämä meidän kauhukakaraamme.
Agressiivinen Papu ei kuitenkaan ole. Se surisi suloisesti kun kutittelin massuaan sohvalla ja harjoittelimme temppuja sulassa sovussa. Toivon, ettei satunnainen näykkäilyhalukkuus kumpua jostain fyysisestä kivusta, tai orastavasta luonneviasta. Se tosin on aika kaukaa haettua pirujen seinille maalailua.
Nyyti pitää myös ääntä, muttei sitä tyytyväistä naksuttelua kun mahasta kutittaa, vaan niiskutusta ja pärskimistä. Kotiin tultuani se aivasti rotan räkää suoraan kasvoilleni ja tänään käytiin eläinlääkärillä. Emme päässeet Ulla Eskeliselle (joka on ehdoton suosikkimme) joten suuntasimme kokeilemaan Rovaniemen Univettiä. Saimme odotella aulassa sovitusta ajasta puolituntisen ekstraa, mutta tutkiminen oli tehokasta ja hoito osaavaa. Jäi kyllä kutina, ettei eläinlääkäri lämmennyt minulle, kun varovasti kyselin ja johdattelin keskustelua saadakseni tietää, onko hän osaava. Mielessä on vieläkin se, kun saimme joskus väärät antibiootit ja täysin osaamatonta hoitoa (ihan eri paikasta). Sain myös lievät moitteet Nyytin eläinkauppataustasta, mutta laskin sen pikemminkin lääkärin ansioksi. Eläinlääkäri, joka vastustaa eläinten tukkumyyntiä on minusta asiallinen!
Saimme valmiiksi annostellut lääkkeet mukaan. Nyt saa Nyyti kaksi kertaa päivässä baytriliä. Tilda, joka oli esiliinana ja turvana, ei saanut edes reippaustarraa, mutta kotona hän sai viettää ihanan kolmesekuntisen auringonkukansiemen-purkissa (hieman omalla luvalla).
Rottien pussailemisen ja teatterin lipunmyynnin välissä olen saanut jotain uutta aikaan musterottasaralla. Kävin nimittäin kysynnän siivittämänä teettämässä PRINTTEJÄ! Ensimmäiset taideprinttini! Vau! Kaikki printit varattiin kahdessa päivässä ja olen onnellinen. Niin moni saa kotiin rotta-mandalan ilahduttamaan. Se tuntuu hurjalta ja tuntuu melkein... ylpeältä. Olen ylpeä, kun olen luonut jotain, mikä ihastuttaa ja koskettaa. Yksi printti jää kotiin. Onhan se sentään meidän pienten rottien innoittama!
Poissa ollessamme Papun orastava teini-ikä oli leimahtanut liekkiin ja kotona meitä odotti lemmekäs mutta määrätietoinen ja mieltään osoittava pikkuinen rotta-tyttö. Naps. Naps. NAPS. Kolmannesta varpaaseen näykkäisystä Papu lähti jäähylle kuljetusboksiin. Istuttiin alas ja sovittiin, että tästä lähtien joka ikinen näykkäisy, pieni tai iso, vie suoraan enempiä puhumatta boksin pohjalle. Tätä käytäntöä ovat monet facebookissa suositelleet ja käyttäneet. Nähtäväksi jää, tepsiikö tämä meidän kauhukakaraamme.
Agressiivinen Papu ei kuitenkaan ole. Se surisi suloisesti kun kutittelin massuaan sohvalla ja harjoittelimme temppuja sulassa sovussa. Toivon, ettei satunnainen näykkäilyhalukkuus kumpua jostain fyysisestä kivusta, tai orastavasta luonneviasta. Se tosin on aika kaukaa haettua pirujen seinille maalailua.
Nyyti pitää myös ääntä, muttei sitä tyytyväistä naksuttelua kun mahasta kutittaa, vaan niiskutusta ja pärskimistä. Kotiin tultuani se aivasti rotan räkää suoraan kasvoilleni ja tänään käytiin eläinlääkärillä. Emme päässeet Ulla Eskeliselle (joka on ehdoton suosikkimme) joten suuntasimme kokeilemaan Rovaniemen Univettiä. Saimme odotella aulassa sovitusta ajasta puolituntisen ekstraa, mutta tutkiminen oli tehokasta ja hoito osaavaa. Jäi kyllä kutina, ettei eläinlääkäri lämmennyt minulle, kun varovasti kyselin ja johdattelin keskustelua saadakseni tietää, onko hän osaava. Mielessä on vieläkin se, kun saimme joskus väärät antibiootit ja täysin osaamatonta hoitoa (ihan eri paikasta). Sain myös lievät moitteet Nyytin eläinkauppataustasta, mutta laskin sen pikemminkin lääkärin ansioksi. Eläinlääkäri, joka vastustaa eläinten tukkumyyntiä on minusta asiallinen!
Saimme valmiiksi annostellut lääkkeet mukaan. Nyt saa Nyyti kaksi kertaa päivässä baytriliä. Tilda, joka oli esiliinana ja turvana, ei saanut edes reippaustarraa, mutta kotona hän sai viettää ihanan kolmesekuntisen auringonkukansiemen-purkissa (hieman omalla luvalla).
Rottien pussailemisen ja teatterin lipunmyynnin välissä olen saanut jotain uutta aikaan musterottasaralla. Kävin nimittäin kysynnän siivittämänä teettämässä PRINTTEJÄ! Ensimmäiset taideprinttini! Vau! Kaikki printit varattiin kahdessa päivässä ja olen onnellinen. Niin moni saa kotiin rotta-mandalan ilahduttamaan. Se tuntuu hurjalta ja tuntuu melkein... ylpeältä. Olen ylpeä, kun olen luonut jotain, mikä ihastuttaa ja koskettaa. Yksi printti jää kotiin. Onhan se sentään meidän pienten rottien innoittama!
Eläinlääkärimatkustajat. Nyyti on kuin lumimuna ja Tilda pitää huolta. |
Printtejä, printtejä, printtejääää! Strawberry fields matkustaa ympäri suomen rottakotien seinille. Hurraa! |
lauantai 1. elokuuta 2015
Stawberry fields forever
Rotat jäävät tänään taas Iidan hyvään hoivaan, kun minä ja Tatu matkaamme yön yli kohti maamme pääkaupunkia ja siskon lapsen ristiäisiä. Keskiviikkona nään seuraavan kerran pienet palleroiseni. Olen pusutellut kaikki yhtä märäksi kuin vesisateen kastelemat Rovaniemen kadut. Kävin aamulla eläinkaupassa ostamassa lahjomisnameja. Siellä oli taas rottia. Pienet tukkurottaparat, mutta onneksi sentään kaikille oli jo oma koti tiedossa, ettei tarvitse eläinkaupassa nyhjöttää. Toki sekin on kaksipiippuista. Jos ei haluaisi tukea eläinkaupparottia, ei niitä pitäisi ostaa kenenkään. Silloin olisi tietenkin nämä välikärsijäpoikueet jotka seisoisivat siellä vailla kotia ja luultavasti lopulta päästettäisiin pois päiviltä. Voi se kouristaa sydäntä hieman!
Tein eilen lähtöahdistuksissani rottamandalan. Sen tekeminen oli juuri sellaista piiperrystä, mistä olen aina nauttinut. Rottamandalan vastaanotto oli niin hyvä, että olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni, ja käydä tutkailemassa, minkä hintaista olisi teettää hyvälaatuisia printtejä työstäni. Jännittävää. Nyt kuitenkin Helsinki, Tampere ja Jyväskylä/Laukaa ennen kuin on aika ajatella muuta.
Tein eilen lähtöahdistuksissani rottamandalan. Sen tekeminen oli juuri sellaista piiperrystä, mistä olen aina nauttinut. Rottamandalan vastaanotto oli niin hyvä, että olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni, ja käydä tutkailemassa, minkä hintaista olisi teettää hyvälaatuisia printtejä työstäni. Jännittävää. Nyt kuitenkin Helsinki, Tampere ja Jyväskylä/Laukaa ennen kuin on aika ajatella muuta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)