Naps naps

Papulla on uusi harrastus. Näykkäily.

Poissa ollessamme Papun orastava teini-ikä oli leimahtanut liekkiin ja kotona meitä odotti lemmekäs mutta määrätietoinen ja mieltään osoittava pikkuinen rotta-tyttö. Naps. Naps. NAPS. Kolmannesta varpaaseen näykkäisystä Papu lähti jäähylle kuljetusboksiin. Istuttiin alas ja sovittiin, että tästä lähtien joka ikinen näykkäisy, pieni tai iso, vie suoraan enempiä puhumatta boksin pohjalle. Tätä käytäntöä ovat monet facebookissa suositelleet ja käyttäneet. Nähtäväksi jää, tepsiikö tämä meidän kauhukakaraamme.

Agressiivinen Papu ei kuitenkaan ole. Se surisi suloisesti kun kutittelin massuaan sohvalla ja harjoittelimme temppuja sulassa sovussa. Toivon, ettei satunnainen näykkäilyhalukkuus kumpua jostain fyysisestä kivusta, tai orastavasta luonneviasta. Se tosin on aika kaukaa haettua pirujen seinille maalailua.

Nyyti pitää myös ääntä, muttei sitä tyytyväistä naksuttelua kun mahasta kutittaa, vaan niiskutusta ja pärskimistä. Kotiin tultuani se aivasti rotan räkää suoraan kasvoilleni ja tänään käytiin eläinlääkärillä. Emme päässeet Ulla Eskeliselle (joka on ehdoton suosikkimme) joten suuntasimme kokeilemaan Rovaniemen Univettiä. Saimme odotella aulassa sovitusta ajasta puolituntisen ekstraa, mutta tutkiminen oli tehokasta ja hoito osaavaa. Jäi kyllä kutina, ettei eläinlääkäri lämmennyt minulle, kun varovasti kyselin ja johdattelin keskustelua saadakseni tietää, onko hän osaava. Mielessä on vieläkin se, kun saimme joskus väärät antibiootit ja täysin osaamatonta hoitoa (ihan eri paikasta). Sain myös lievät moitteet Nyytin eläinkauppataustasta, mutta laskin sen pikemminkin lääkärin ansioksi. Eläinlääkäri, joka vastustaa eläinten tukkumyyntiä on minusta asiallinen!

Saimme valmiiksi annostellut lääkkeet mukaan. Nyt saa Nyyti kaksi kertaa päivässä baytriliä. Tilda, joka oli esiliinana ja turvana, ei saanut edes reippaustarraa, mutta kotona hän sai viettää ihanan kolmesekuntisen auringonkukansiemen-purkissa (hieman omalla luvalla).

Rottien pussailemisen ja teatterin lipunmyynnin välissä olen saanut jotain uutta aikaan musterottasaralla. Kävin nimittäin kysynnän siivittämänä teettämässä PRINTTEJÄ! Ensimmäiset taideprinttini! Vau! Kaikki printit varattiin kahdessa päivässä ja olen onnellinen. Niin moni saa kotiin rotta-mandalan ilahduttamaan. Se tuntuu hurjalta ja tuntuu melkein... ylpeältä. Olen ylpeä, kun olen luonut jotain, mikä ihastuttaa ja koskettaa. Yksi printti jää kotiin. Onhan se sentään meidän pienten rottien innoittama!

Eläinlääkärimatkustajat. Nyyti on kuin lumimuna ja Tilda pitää huolta.

Printtejä, printtejä, printtejääää! Strawberry fields matkustaa ympäri suomen rottakotien seinille. Hurraa!