torstai 31. joulukuuta 2015

Uuteen

Vuosi 2015 vei minulta pois yksi kerrallaan ensin raihnaisen ja väsyneen Fionan, sitten Marcelinen (joka lähti nisäkasvaimen johdosta todellakin liian aikaisin kesken parhaiden päivien), Fionan jalanjälkiä kulkeneen Tirlittanin ja lopulta Tatun Lotta-rotan, joka ei jaksanut enää yrittää Tirlittanin, parhaan rottaystävänsä, lähdettyä.

Se myös toi minulle Tildan, tuon pienen pörröisen otuksen, joka pienenä nukahti syliin sohvalle tai viltin päälle sängylle viereen. Se vuosi toi myös Papun ja Ulpukan, siskokset jotka eivät voisi olla erilaisempia luonteeltaan. Molemmat silti kultaa.

Vuosi 2015 starttasi musterotat ja niiden hitaan maailmanvalloituksen. Päätin, että kun saan yhden jokaiseen maanosaan olen tyytyväinen. Instagramissa meidän musterottia ja suloisia laumalaisia seuraa jo yli kuusisataa tahoa, vaikka pistettiin tili heinäkuun kynnyksellä alkuun.

Kaiken näiden isojen asioiden väliin mahtuu pieniä rotan ja rotanomistajan asioita. Mahtuu valvottuja öitä, kun jonkun jalka reistailee. On temppuja ja leikkejä ja upeita hetkiä, kun pariksi sekunniksi syntyy täydellinen ymmärrys itsen ja rotan välille ja molemmat osaavat välittää toiselle, mitä haluavat. Mukaan mahuu lukematon määrä hippaa, paijailua, rapsutusta ja raksutusta. Kynsien leikkaamista, häntien pesua sekä lääkekuureja. Useita tunteja on mennyt hermo menneenä piilottelevan rotan etsimiseen ja toisaalta poski poskea vasten onnellisena.

2016 tuo tullessaan toivottavasti lisää rotanpoikasia. Toivon pääseväni käymään ihmettelemässä rottanäyttelyä ensikertaa ja toivoisin musterottien loikkivan yhä tehokkaammin ja kauemmas. Toivon aikaa olla hyvä rottaäiti ja toivon, että Nyyti ja Tilda elävät hyvät viimeiset päivät, jos (ja kun  todennäköisesti) ne tälle vuodelle sattuvat.

Kiitos blogin uskollisille seuraajille! Ensi-vuonna on tavoitteena postailla kerran viikossa edelleen paljon kuvia sisältäviä postauksia! Hurraa ja hyvää uutta vuotta! (kuvia ette tällä kertaa saa, koska kovalevy on kotona ja minä reissaamassa hups)

lauantai 19. joulukuuta 2015

Printtionni

Hain tänään Valokuvaamo Kipinästä rottaprinttejä! Se teki mielen iloiseksi ja päätin jakaa iloa arpomalla ilmaiseksi saamani postikortin kokoisen koeprintin Suomen Kesyrottayhdistyksen facebook-ryhmässä. Kauhean mukavaa! Sen kunniaksi arkikuvasia!

Joulu tuli aikaisessa <3

Bongaa rotta

Bongaa rotta vol 2

Tilda livahti kylpyhuoneeseen tässä eräs päivä ja löysi mukavan nukkumapaikanmeikkipussin päältä korista. Sääli vain että se on pieniltä rotilta kiellettyä aluetta!

Tilda terhakkaana

Illalla tämä saa skeyn fb-ryhmässä uuden omistajan!

torstai 17. joulukuuta 2015

Joulukiirehiä

Joulun lähestyessä on pitänyt kiireellä rustailla musterottia menemään. Sain loputkin rottamandalaprintit käsistäni ja teekuppiprinttejäkin on jäljellä enää ihan pari. Suuntasin myös oikeasti (huomatkaa OIKEASTI) laadukkaaksi mainittuun taideprinttaamoon teettämään testiprinttejä parista työstä. Jos laatu on hyvä, teetän jatkossakin printit siellä vaikka hinta onkin suolainen. Se tietenkin nostaa sitten itse printtien hintaa asiakkaalle mikä on vähän mälsää. Paikan omistaja tosin haukkui minut lyttyyn ja sanoi että olen myynyt tuotoksiani ihan liian halvalla mutta minä haluan että kaikilla voi olla varaa musterottiin eikä vain massikeisareilla. Toki työstä silti täytyy saada sellainen korvaus etten nyt täysin polje taiteilijoiden oikeuksia! Numerot ovat niin kiemuraisia!

Ulpukka on avustanut minua mustekiireissa istumalla vaihtovesikulhoon, varastamalla kynän ja kompuroimalla musteastiassa. Pesin kirkuvaa Ulpukkaa kymmenisen minuuttia ja metsästin rätin kanssa parketista musteisia tassunjälkiä noin puolituntia. Papu taas harrastaa pomppimista. Se pomppii riippumatossa (jouduttiin tilaamaan uusi vahvempi Jarna Savolaiselta kun hyppijä hajotti edellisen), sohvalta sängylle, sängyltä sohvalle sekä olalta häkin päälle. Eilen Papu loikkasi kokonainen kananmuna suussaan häkin pohjalta ensimmäiselle tasolle, siitä riippumattoon ja sieltä keskitasolle, missä se viipotti aarteen kanssa pahvilaatikkoon natustamaan. Katselin silmät pyöreänä tällaista taidonnäytettä!

Nyyti ja Tilda ottavat rennosti. Ne makoilevat patterin alla ja päällä paossa kiristyvää pakkaskeliä ja lajittelevat huolellisesti villasukkiani ja lapasiani eteisen orvokki-korissa. Kivat pääsee häkkiin, huonot ei. (Oikeasti mitkään eivät pääse häkkiin kun minä julmasti ne otan pois kesken kuljetuksen).

Tilda-rukka nuhailee hieman. Minulle jäi huono kutina viime eläinlääkärikäynnistä. Meidän lempimestassa olikin paikalla sijainen, joka tuntui karsastavan rottia. Vein koko sakin sinne hengitystieinfektioepäilyn takia. Se kuunteli kahden keuhkot ja jätti kahden keuhkot kuuntelematta. Muutenkin asenne oli vähän "pidä ne tuolla boksissa", "näistä ei oikein voi tietää kun nää on rottia" ja niin edelleen. Myös täydellinen kiinnostuksen puute rottiemme tekemisiä kohtaan paistoi kun koitin selittää asioita. Se meidän vakkari silittää ja paijaa ja leikkii noiden kanssa ja kohtelee niitä niin kuin eläinasiakasta on hyvä kohdella, että on mahdollisimman miellyttävä olo lekurissa. Tämän sijaisen kanssa sain melkein jankuttaa, että Nyyti sai silmätipat silmätulehdukseensa. Nekin tipat annettiin vähän huokaisten. Toki voi olla, että sijaisen päässä oli joitakin muita maailman huolia mutta jotenkin jäi tosi paha mieli koko käynnistä, josta kuitenkin pulitin kahdeksankymppiä.

Mutta lämmin hunajavesi, Nutriplussa ja muut kotikonstit on meidän nuhastelijalla käytössä ja toistaiseksi en ole kuullut enää mitään nuhaääniä. Jätän kuitenkin joululomalle ohjeet, miten toimia jos alkaa pulputtaa tai rohista.

Nyt menen keskeyttämään Nyytin ruoanroudauksen ja saatte ihastella vasta valmistunutta mustetilaustyötä, jossa sulassa sovussa poseeraa monen rotan lisäksi koiruleita, pupu sekä chinchilla! Ja oli muuten ensimmäinen A2 kokoinen mustetyö!

Perheen kesken


sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Lahjoja

Meidän joululoman rottahoitaja kävi eilen toista kertaa tutustumassa rottaloisiin. Tytöt käyttäytyi hyvin ja Nyytikin uskalsi monen päivän paussin jälkeen ulos häkistä. Iida kävi Marvinin kanssa alkuviikosta piipahtamassa ja Marvin innoissaan pääsi silmän välttäessä hyppäämään päin rottahäkkiä. Nyyti repi pelihousunsa tapauksesta niin, ettei suostunut tulemaan moneen päivään juoksentelemaan. Nyt onneksi tapaus oli ilmeisesti unohtunut ja se viipotti menemään.

Sen lisäksi, että ihastelimme teekupit kädessä Nyytin suurta ruokakuljetusta (ruokakulhosta häkin lävitse alamökkiin) kerroin kaikkien noiden tapoja, piiloja ja millä kenetkin saa motivoitua. Oli hassua tyhjentää ulos kaikki, minkä tietää omista lemmikeistään. Tajusin taas, kuinka jokainen niistä on niin erilainen oma persoonansa ja kuinka erilaiset tarpeet niillä on.

Ne kaikki ovat pieniä lahjoja! Sen kunniaksi pari jouluista kuvaa!

Häkkikin on joulukuosissa (ulkoa päin)

Ostin tyllihameen joka on ollut rotille talven ihmemaa!

Piiloon!

Lumikuningatar Nyyti

Paketoidaan

Joulutähti

lauantai 12. joulukuuta 2015

Syntymäpäivää?

Hoksattiin Tatun kanssa, että Tildalla on nyt joulukuussa varmaankin synttärit. Tilda on toinen meidän eläinkaupasta tulleista kavereista, joten sen syntymäpäivä on hieman hämärän peitossa. Laskujen mukaan sen kuitenkin pitäisi olla tässä joulun tienoilla.

Tilda on eläinkauppataustastaan huolimatta ollut aina hurjan liikkis tapaus. Se nukkui vauvana minun tai Tatun sylissä, kun tsiigattiin elokuvia. Muutenkin Tilda on alkujännityksen jälkeen ollut tosi seurallinen eikä karsasta vieraitakaan. Nimen se sai Katto Kassisesta neiti Lohen (Kotilohikäärmeen) mukaan. Joskus vieläkin meidän kotilohikäärme rauhottuu syliin vilkaasta luonteestaan huolimatta ja muljauttelee nautinnollisesti silmiään.

Lapsuuden korvatulehduksen jälkeen Tilpukan pää jäi kallelleen. Vaikka se vuoden aikana on oiennut miltei täysin, on se vieläkin jotenkin hellyyttävästi vinossa ihan hitusen. Onneksi Tildaa ei tämä häiritse laisinkaan vaikka sitä rakkaudella vinopääksi välillä tituleeraankin.

Tätä syntymäpäiväkuutaan Tilda on juhlinut riehumalla lähinnä Ulpukan kanssa (jokin kitka niillä on joka asiassa). Järjestin myös kirjahyllyn uudestaan pari päivää sitten, mikä vallan Tildan hämmensi. Nyt kiinnostaa eteisen kenkähylly ja vielä enemmän minun seinään kiinnittämäni metallikori, jossa nuottikirjat asuvat.

Hyvää syntymäpäivää pieni vinopää Tilda alias Kotilohikäärme.


Luikertelija

Tilpukkainen

Apuaa!

Varovarovasti

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Adventtihommia

Joulukuvaussessiot ovat käynnissä, vaikka kaamos niitä vaikeuttaakin parhaansa mukaan. Toivon pukilta hyvää valokuvauslamppua, ettei tarvitsisi enää mennä auringonnousun tahdissa kuvaushommissa. Toivon myös kärsivällistä mieltä. Suunnitelma olisi kasvattaa laumaa taas joulun jälkeen yhdellä tai mieluiten kahdella rottavauvalla. Haaveissa on rex ja dumbo...

Tässä tämän päivän joulukuvaussession parhaat tulokset. Hieman blurreja valon vähyydestä ja kuvaajan osaamattomuudesta johtuen mutta kuinka hienosti Nyyti, Papu ja Tilda poseeraavatkaan (Ulpukka on sylivauva ja haluaa mieluummin keikkua olkapäällä tai mönkiä kaulahuivin sisällä kuin kököttää kuvassa).

Nyytipylly

Jouluomena ja ruusukePapu

Tilda, tuo viisas itämaan tietäjä 
Tämä on hyvää. Minä syön tämän!

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Sitkeä sydän

Ulpukka ja Tilda pääsivät tänään saattamaan Lottaa eläinlääkärille. Lotta takertui Tatun paitaan ja piti kiinni tiukasti. Vielä tiukemmin se takertui elämään ja vaati melko usean annoksen ennen kuin sen sydän lopulta pysähtyi. "Sitkeä sydän", sanoi eläinlääkäri. Minä itkin.

Ei ole enää Tatun Lotta-rottaa. Ja häkin valta vaihtuu taas. Minulla on hurja ikävä. Vaikka Lotta on aina ollut Tatun ikioma ja näyttänyt sen, on se minullekin ihan kuin ikioma. Se on aina asunut minun luonani ja kun kävin hakemassa sen tunnin ajomatkan päästä, se killitti minua toisten poikasten keskeltä. "Minä se olen, minä olen Tatun Lotta", sen raidallinen naama sanoi ja sehän se Rovaniemelle lähtikin.

Nyt jos hetkeksi tauko näistä ikävistä eläinlääkärikäynneistä. Kaksi menetystä samalle kuukaudelle on jo vähän liikaa. Voi rotat, miksi elätte niin vähän aikaa?

Pikkuinen Lotta-Kyllikki von Fizgerald

tuh tuh

Valpas lotta

Ystävät


Talvirottanen

Nuksahdus 

Ei pusuja!

Kesäkaveri Lotta

Huijui

Kaunis Lotta rottanen

Lotan suosikkipaikka

Lauman johtajatar. Hienosti hoiti Lotta jöön pitämisen Marcelinen jälkeen!

Nam!

Hei hei Lotta! Siinä se Tatun käsivarrella viimeisinä päivinään loikoo kuten pienenäkin.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Pörrössä ja kumarassa

Voi vanhus Lotta rottanen. Välillä nukkuessaan Lottis onnistuu näyttämään niin hauraalta, kipeältä ja raasulta, että on käynyt eläinlääkärin päivystysnumerokin mielessä. Herätessään Lotta tosin on oma itsensä joskin puolet vähemmällä energialla ja ruokahalulla.

Kyselin facebookissa rottailijoilta, miten näistä viimeisistä päivistä voisi tehdä helpompia, kun ei Lotalle kova ruoka maistu ja väsy painaa. Ilokseni ei kehotettu boksiin sulkemaan vaan päin vastoin. Lotta saa nukkua toisten kanssa loppuun asti. Pilttiä, maissimaitoa ja muussattua safkaa Lotta mupeltaa hurjalla ruokahalulla mutta huomattiin toinen hälyttävä seikka. Juominen ei maistu. Ei pullosta, ei kulhosta, ei lusikasta. Tänään hätääntyneenä tästä nesteen määrän vähyydestä vetäisin tyhjän lääkeruiskun täyteen hunajavettä ja syötin ruiskulla hiljalleen tietokoneella härvätessä lotalle aimo annoksen. Tatu myös annosteli Lotalle hieman kipulääkettä, jota oli jäänyt Tirliksen jälkeen. Katsottiin ohjeet painon mukaan. Eläinlääkäristä oli sanottu, että näin voi tehdä.

Nyt illalla Lotta sai taaperrella raihnaiseen hitaaseen tahtiinsa ympäriinsä asunnossa ja etsiytyi lopulta patterin alle lämpöiseen nukkumaan. Nyt koko tyttökööri torkkuu häkissä. Lotta heräsi hieman enemmän energiseen eloon ja pesi selkänsä ja kylkensä, jotka ovat olleet kauhean keltaiset. Ei ole peseminen oikein onnistunut parhaiten raihnaiselta vanhukselta. Ollaan hammasharjalla ja vedellä vähän auteltu hankalista paikoista. Johtuneeko tulehduskipulääkkeestä, nesteestä vai molemmista että nyt ilta meni paljon paremmin ja rouva pesi itsensä päästä varpaisiin.

Voi kun saisimme pian ajan eläinlääkärille. Ei ole invalidielämä pienen rotan elämää.

Sylimummeli Lotta

Tatun rotta on Lotta aina ollut ja on vielä näillä vanhoilla päivilläänkin. Ei minun käsivarsi kelpaa yhtä hyvin kuin Tatun.

Voi tämä on juuri se näky mitä en meinaa kestää. Raihnas pörheä ja likainen mummeli. Onneksi Ulpukka nukkuu kaverina.

Hieman pirteämpi aamu. Pehmeää pilttiä aamiaiseksi. (pyyhin illalla kaikki tasot ja yön aikana nuo ruojat olivat jo sotkeneet kaikki höh)

Pörrö Lottanen

perjantai 13. marraskuuta 2015

Baby it's cold outside

Lumi tulla romahti alas yhdessä yössä ja narskuu kenkien alla. Pyörän lukko jämähti itsepintaisesti jäähän ja minä aloin harkita bussikorttia. Rotat tökkivät nenäänsä ikkunaan ja yrittävät vaivihka nuolla sulavaa lunta kengistä kun silmäni välttää. Hyi!

Meidän keittiöön taas tupsahti Puutuuman Rotta-agilityradan palanen, josta laitoinkin jo kuvaa. Se löytyi eläinkauppa Jäljen pöydältä yli viidenkymmenen prossan halvennuksesta! Olen jo ristinyt Ulpukan agilitykuningattareksi! Se mennä viuhtoo köyttä pitkin kuin tyhjää vain. Nyyti on myös melko reipas trapetsitaiteilija vaikkakin tärrää mahdottomasti. Papu jumppaa myöskin köydellä mutta Tilda ei toistaiseksi hyväksy tätä uutta härveliä laisinkaan. Tilda tosin lämpeää hitaasti kaikelle uudelle riippumatta onko kyse minun hiusmuodistani tai uudesta herkkukokeilusta.

Tämä talvisuus näkyy myös antibioottihommina. Tilda ja Lotta ovat antibioottikuurilla. Tatu on lääkemestari ja pruuttaa ruiskusta onnistuneesti antibioottia tyttösten kurkkuun. Minä en oo yhtä hyvä. Tänään tosin olin yksin aamulääkevastuussa ja halusin kokeilla pilttiin sekoittamisen sijaan jotain muuta.

Piltissähän useat antibiootit pystyy antamaan, mutta siinä on aina se vaara että osa jääpi syömättä ja silloin on kamalan hankalaa tietää, paljonko sinne huiviin sitten loppujen lopuksi lääkettä katosi. Ruisku on siinä varmempi, mutta villisti moshaava ja räpiköivä rotta on asian varjopuoli. Minä hain kaapista Nutriplussaa ja puristin pikkutipan suoraan lääkeruiskun päähän.

Keino oli menestys. Lotta haistoi Nutrin ja haukkasi napakasti koko ruiskun suuhunsa. Minä salamana tuiskaisin lääkkeen suoraan kitusiin. Tilda epäili vilppiä ja petosta ja yritti ovelasti pitkällä kielellään nuoleskella namit ällöttävän lääkkeen kärjestä mutta siitä asetelmasta oli helppo tuikata kieltä pitkin ruisku suuhun.

Surullista on, että Lotta ei lääkkeestä huolimatta oikein ole entisellään. Rouva on hidas ja pörheä ja haluaisi syödä vain pehmeitä ruokia. Uni maistuu ja meno on niin kömpelöä että minua hirvittää. Ensiviikko jääkin varmaan Lotan viimeiseksi viikoksi ja vanha rouva saa lähteä Tirlittanin, Marcelinen ja Fionan seuraan suureen taivaalliseen juustovaltakuntaan missä maissimaito virtaa puroina. Oi voi.

Lopuksi kuvia siitä, kun Nyytin kanssa katseltiin talvisia Rovaniemen kattoja.

Nyyti ei suostunut ihastelemaan lumen peittämiä kattoja

"En arvosta! Lumi on kylmää!"

Katso Nyyti miltä ulkona näyttää!

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

torstai 5. marraskuuta 2015

Kultainen tyttö

Meidän kaunis tyttömme Tirlittan. Temperamenttinen neito, joka tykkäsi nuuskuttaa sylissä, syödä liikaa herkkuja, antaa tassua ja siistiä minun kulmakarvojani. Ikävä on kova mutta on lohdullista tietää että tämä oli hyvä päätös. Enää ei satu eikä tarvitse kärsiä kasvaimista.

Tänään soi Fiels Of Gold. Se on Tirlittanin laulu. Aina ollut.

Näin pieni oli hän





Kuin siskokset Lotta ja Tirlittan







Stabiloarrastaja

Kylpyhommia


Kaikkien sisko ja tyyny



Tuh

Vanhuus

Viimeisen illan mustikkajuhlat

Hei hei rakkaani!