torstai 30. huhtikuuta 2015

Vappu kaikesta huolimatta

Eilen lupausten mukaan vein Marcelinen viimeiselle matkalle. Harmituksenkin keskellä tiesin, että se on reilua ja oikein. Yön aikana oli noussut järjettömällä vauhdilla kaksi kasvainta lisää. Ei jääty odottamaan enää yhtäkään enempää. Lotta ja Tirlittan olivat saattamassa, että Marskia ei jännittäisi niin kovasti boksissa yksin keikkuminen. Toivoin myös tyttöjen ymmärtävän haistettuaan edesmennyttä johtajaa, että nyt on jonkun muun ruvettava.

Kampesin itseni illaksi Romeon ja Julian viimeiseen näytökseen lavalle. Se oli ehkä hyväkin asia. Kotona päästin Tatun kanssa rotat juoksemaan ja ne kaikki tunkivat syliin. Marcelinen ja Fionan ja Tirlittanin kasvattaja oli laittanut päivän aikana viestin facebookkiin "uusia poikasia on tulossa, oletteko kiinnostuneita". En tiedä olenko. Olin ajatellut etsiä itselleni kesällä dumbo-poikasen mutta ken tietää. Ehkä meille muuttaa joku jo ennen sitä. Kun kaipaa vielä niin tuoreeltaan Marskia, on hankala ajatella.

Tänään kuitenkin on vappuaatto ja omat pikkurottani saavat minut nauramaan. Etenkin Tirlittan, jolla on kuvassa itse tehty stabilovappunenä.

pinkkiä

Hienosti on pinkki nassu!

Kylpyyn joutuu sellaisista tempuista!

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Don't cry for me Marceline

Kasvain on kasvanut ja kasvanut, kehittänyt itsestään suuremman kuin kantajansa pää ja nyt tänään lopulta lähettänyt etäpesäkkeen, joka näkyy silmiimme uutena mollukkana Marcelinen takajalkojen välissä. On aika viheltää peli poikki.

En jää odottamaan, mitä tuhoja ja vaikeuksia takajalkavälin kasvain voi aiheuttaa pikku rotalle perusarjessa. Emme saaneet täksi päiväksi aikaa, mutta toivottavasti huomenna on aika (ja raha) viedä meidän kuningattaremme eläinlääkäriin, mistä hän saa lähteä kohti ikuisuutta. En usko eläimille olevan omaa pientä taivastaan, mutta kukaan ei saa estää minua leikkimästä niin. Kun itkien katselen Marcelinen pesemässä korviaan kuvittelen, että huomenna se jo leikkii vihreällä nurmikolla Fionan kanssa. Vaikka se ei olisi totta, se on jotain mitä minulta ei voi ottaa pois.

Marceline on edelleen oma itsensä. Se on lauman rottien valtiatar loppuun asti, niin kuin on aina ollutkin. Jälkeensä se jättää neljä rottaa, joiden on ensimmäistä kertaa elämässään oltava ilman johtajaa ja valittava uusi alfa-naaras. En usko, että koskaan tulee toista niin järkevää ja hyvää alfaa kuin Marceline oli, mutta uskon että joku noista luupäistä, luultavasti Lotta, ottaa ajan ja vaiston varassa johtajan roolin ja vastuun. Se on kirjattu niiden luontoon jo äiti-rotan vatsassa. Ne osaavat tehdä sen.

Jälkeen jään myös minä. En koe olevani tästä yhtä hysteerinen kuin Fionan kohdalla, koska Fionan kohdalla en tiennyt, mitä on tulossa. Nyt tiedän. Se tulee olemaan hirveää, mutta olen valmistautunut. Marcelinen lähtiessä hajoaa myös ensimmäinen kokonainen laumamme lopullisesti. Se on toinen ensimmäisistä rotista. Alkaa uusi aikakausi, jossa uudet pienet rotat joskus saapuessaan eivät saakaan tavata enää niitä kahta rottaa, jotka aikanaan opettivat kantapään kautta minulle, millaista on olla lemmikin omistaja. Marceline on ollut tiimiparini johtaessa pikkuista laumaamme. Nyt se lähtee ja minä jään yksin johtoon. Kuka alfa-paikan ottaakaan, joutuu opettelemaan olemaan edelleen silti alapuolellani.

Marcelinen kanssa ei ole aina ollut helppoa. Se ei ollut koskaan sylikissa eikä kokenut mitään tarvetta mielistellä ketään. Se karkaili ja piilotteli kirjahyllyssä pienenä, ja meillä meni Tatun kanssa hermo kymmeniä kertoja. Kovan koulun kanssa Marceline oppi luottamaan ja nauttimaan meistä omistajista. Siitä tuli minulle tärkeä ja tiesin olevani sille tärkeä. Näillä mummeli-päivillään, se usein hyppäsi syliini ja vain istuskeli kylkeäni vasten. Meillä oli kauhean hyvät vuosi ja kaksi kuukautta. En unohda sitä koskaan. Eikä Tatukaan.

Jokaiselle rotalle on päässäni oma laulu, joita laulan niille arjen lomassa. Raihnaalle ja rikkinäiselle Fionalle lauloin aina Beatlesin "Hold your hand". Marcelinelle, valtiattarelle, olen aina laulanut "Don't cry for me Argentina". Niin laulan tänäänkin ja kuten aina, meidän omilla sanoillamme.

Don't cry for me Marceline
The truth is I never left you
All through my wild days
My mad existence
I kept my promisee
Don't keep your distance

päivän tai kaksi olet vielä sylissäni


sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

On siis kevät

Rotat vaihtavat talviturkkia pois ja kaikki vaatteeni ovat täynnä pikkiriikkisiä värikkäitä karvoja. Ne ovat heränneet myös nuuhkimaan avoimesta (!) ikkunasta tulevia tuoksuja, kun Rovaniemikin vapatuu hiljalleen lumipeitteestä. Kadut ovat puhtaat ja sorattomat ja Tatu etsii skeittilautaa. Minä haaveilen siitä, kun kesällä rotat voivat vihdoin hengata parvekkeella. Tämä nykyinen on umpinainen ja lasitettu. Edellisessä asumuksessa Marceline livisti kerran parvekkeelle ja meinasi loikata kaiteelle. Sain miltei slaagin. Muutenkin haaveilen kesällä jälleen rotille laitettavasta pikku kahluu-altaasta sekä yrttitarhasta, jossa siimahännätkin voivat natustaa menemään. Hurraa!

Marcelinella menee edelleen valtavasta kasvaimesta huolimatta lujaa. Rautanainen.

Syy siihen, miksi kerran minulla oli mennyt lasku perintään. Tilda rakastaa kirjekuoria. Kuvassa onneksi tyhjä jo katsottu kirje.

Aamuväsymys auringossa.

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Ensimmäinen!



Tadaa! Se on video. Ullis on saapunut etelästä ja ikuisti pikkuisen pätkän iltatreeneistä. Se ilahduttakoon lukijoita (jos toimii). Luvassa kyllä myös paljon kuvia tulevaisuudessa, kun vihdoin sain muistikortin tyhjennettyä!

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Linnake

Rottamamma otti Vaasasta teatterifestivaaleilta mukaansa mukaansa flunssan. Kaaduin sängyn pohjalle heti kotiin päästyäni mutta puolikuolleenakin halailin joka ikisen rotan ihan lyttyyn. Kuvauskuntoinen en toistaiseksi ole joten tässä taas taidetta!

Linnake

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Ruokakokeiluja

Suomen kesyrotta RY:n facebook-ryhmä on ollut monessa asiassa kullan arvoinen. Eritoten pidän sieltä tulevista virikevinkeistä, sekä ruokaehdotelmista ja valistuksista. Olen saanut sisäisen rauhan meidän käyttämän Versele lagan rotta-hiiri pelletin taholta, kun monet yhdistyksen ihmiset sitä tuntuvat suosittelevan. Mietinnässä on kuitenkin myös ilmeisesti suosituin rottapelletti nimeltä Altromin. Sitä ei kuitenkaan saa lähiputiikeista, vaan miltei koko suomessa tätä kyseistä pellettiä pitäisi tilata. Njääh.

Pari kuukautta sitten selvisi minulle tämän ryhmän taholta tieto, että kanan luut ovat rotille soveltuvaa järsittävää. Tiedossani oli, että koirille kanan luut ovat ehdoton nou nou, ja jotenkin olin saanut päähäni, etteivät ne muillekan lemmikeille sovi. Rotta kuitenkin muhjuaa luut niin pieneksi silpuksi, ettei samanlaisia lohkeamisvaaroja ole kuin Musteilla ja Ressuilla.

Laitoimme siis Tatun kanssa kanat uuniin, ja oman ateriamme jälkeen saivat tytöt kokeiluun luuta paprikapedillä. Menekki oli odotettua raivokkaampi ja luut vietiin jo ennen kuin sain ruokakupin laskettua häkin tasolle. Riitaa niistä luonnollisesti tuli pahvilaatikossa ja Tilda hetken itkeskeli Lotan vietyä suurimman luun suoraan raukan suusta. Kaikille olimme kuitenkin varanneet kaukonäköisesti oman palasen, jota vetäytyä jyystämään jonnekin nurkkaan.

Muuten meidän arkemme pyäörii höyrypesurin (rakastan höyrypesuria), temppujen, maalaamisen ja tulevan viikonloppuhoidon merkeissä. Lähdemme Tatun kanssa Vaasaan ja rotat saavat lempitäti Iidan hoitamaan. Hurraa!

Kananluuta paprikapedillä. Annoskoko kasvoi vielä kuvanottamisen jälkeen.

Lotta on juuri palkittu hänen hypättyään käskystä sohvalta sängylle. Kuvat itse hypystä eivät oikein onnistuneet vauhdin ollessa päätä huimaava.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Hyvää pääsiäistä!

Meidän rotat ovat nukkumassa, joten toiveistani huolimatta en saanut heistä kaunista pääsiäisposeerausta. Tässä korvike.

pääsiäisrotta

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Luomistyötä

Nautin rottapiirustusten tekemisestä uskomattoman paljon. Kärsin tosin tilapäisestä ideapulasta isompien töiden kohdalla. Mielenkiintoisia esineitä, jotka olisivat vielä mielenkiintoisempia rottien kanssa, ei ole pulpahtanut päähäni lisää. Sukellan huomenna kirpputorille etsimään inspiraatiota sekä viinipullotelinettä rottien kiipeiltäväksi. Sellaiset ne vasta ovat häkissä vinkeitä!

Australiaan!

Pesua

Viikottain pestään häkkiä, pestään rottien häntiä ja välillä tassuja ja nassuja kun ovat sotkeneet piltin kanssa. Pestään ruokakulhoja, pestään riippumattoja ja niiden lisäksi ihmisten kipot ja kupit, pyykit ja lattiat. Viime aikoina on pesty myös siveltimiä ja mustekynän teriä. Pestään pestään pestään. Päälle leikataan kynnet ja suitaan turkki.

Mutta ei haittaa kun apurit ovat niin hurmaavia!
Tilpukka sukkatrapetsilla

Nyyti jatkaa sukkarallia kun Tilda ottaa lähdöt.