Vappu kaikesta huolimatta

Eilen lupausten mukaan vein Marcelinen viimeiselle matkalle. Harmituksenkin keskellä tiesin, että se on reilua ja oikein. Yön aikana oli noussut järjettömällä vauhdilla kaksi kasvainta lisää. Ei jääty odottamaan enää yhtäkään enempää. Lotta ja Tirlittan olivat saattamassa, että Marskia ei jännittäisi niin kovasti boksissa yksin keikkuminen. Toivoin myös tyttöjen ymmärtävän haistettuaan edesmennyttä johtajaa, että nyt on jonkun muun ruvettava.

Kampesin itseni illaksi Romeon ja Julian viimeiseen näytökseen lavalle. Se oli ehkä hyväkin asia. Kotona päästin Tatun kanssa rotat juoksemaan ja ne kaikki tunkivat syliin. Marcelinen ja Fionan ja Tirlittanin kasvattaja oli laittanut päivän aikana viestin facebookkiin "uusia poikasia on tulossa, oletteko kiinnostuneita". En tiedä olenko. Olin ajatellut etsiä itselleni kesällä dumbo-poikasen mutta ken tietää. Ehkä meille muuttaa joku jo ennen sitä. Kun kaipaa vielä niin tuoreeltaan Marskia, on hankala ajatella.

Tänään kuitenkin on vappuaatto ja omat pikkurottani saavat minut nauramaan. Etenkin Tirlittan, jolla on kuvassa itse tehty stabilovappunenä.

pinkkiä

Hienosti on pinkki nassu!

Kylpyyn joutuu sellaisista tempuista!