sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Ronja ja Lumi

He saapuivat eilen.

Mitä muuta tarvitsee sanoa kun ovat niin suloisia. Ja hyvin käsiteltyjä (terveisiä Keminmaahan!) Aivan uskomattoman mukavia haliteltuja rottalapsia! Ninnikin oli innoissaan haistelemassa, vaikkei saanut vielä kontaktia vauvoihin ottaakaan. Se piristyi ihan silminnähden ihan vain toisten rottien hajustakin.

Vauvat saavat nyt hetken asua ja tutustella meihin Tatun luona, ja Ninni tekee ensiviikolla muuton karanteenin nyt loputtua minun luokseni. Aloitamme tutustumaan Ninnin kanssa Papuun, Pampulaan ja Milli-Molliin ja toivomme, että noinkin iso rotta saa vielä paikan laumassa ja mieluiten ilman suurta verenvuodatusta. Onneksi taas olemme saaneet kokeneilta paljon tukea ja neuvoja.

Jännittää, miten kaikki alkaa sujua. Ronja ja Lumi ovat onneksi niin mukavia kavereita, että niiden kanssa ei taida paljon ongelmia tulla. Ronja tosin on suuri seikkailija ja ehti tänään jo vilistää Tatun sohvan sisään (ensimmäinen joka rotta joka on tehnyt Tatun sohvaan ekskursion!), joten veikkaan että Ronjan kanssa ollaan vielä helisemässä Nyytin ja Pampulan jalanjäljissä. Lumi taas on aika ujo ja rauhallinen kaveri, eikä hötkyä ympäriinsä niin kuin Ronja.

Ninnikin on edistynyt paljon nyt viime viikkojen aikana. Näykkimistä esiintyy huomattavasti vähemmän ja Ninni tulee mielellään meidän kanssamme sohvalle leikkimään. Se ei enää joka ikinen kerta huuda kuin syötävä nostettaessa, ja muutenkin tuntuu, että se on alkanut rauhoittumaan ja luottamaan meihin enemmän. Uskon, että kun jatkamme tällä rauhallisella tiellä ja kun Ninni saa rotta-seuraakin, niin tulevaisuus on aivan hyvä. En tiedä, saavutammeko koskaan sitä pistettä, ettei häkissä asioita järjestellessä tarvitsisi hieman olla huolissaan sormiensa puolesta, mutta jos se on ainoa hankaluus, niin kyllä Ninnin tulevaisuus näyttää hyvältä!

Lumi

Ronja

Pikkiriikkinen on hän

Ronjan korvat <3

Huii

En ymmärrä miten aina unohtaa, kuinka pieniä ne on vauveleina!

Kiipeilijät

Ninni kuuntelee pussin rapinaa. Kameraan totuttelustakin sai namiskuukkeleita.

perjantai 14. lokakuuta 2016

Yhteyttä ja luottamusta

Ninni on asunut meillä viikon. Kuvia ei valitettavasti kännykkäkuvia lukuunottamatta ole, koska en ole kokenut tarpeelliseksi vielä Ninniä järjestelmäkameramöhkäleellä kiusata. Viikko on ollut hyvin paljastava oman rotanomistajuuden sekä pinnan kannalta. Ja tietenkin Ninnin kannalta.

Ninni on ensimmäinen kosketukseni kodinvaihtajiin käytännössä. Myöskin kesyrotat, joihin aiemmin olen tutustunut, ovat olleet hyvissä kodeissa, ja vieraatkin ovat rottia voineet käpistellä rauhassa. Ninni taas on erilainen. Se ei luota ihmisiin, se pelkää monia asioita ja se haluaa osoittaa olevansa tilanteessa osapuoli, joka voi halutessaan olla uhkaava.

Ninni on viikon aikana juossut jo sohvalla pari kertaa meidän istuskellessamme ja häkistä ninni tulee käsivarrelle tai olalle nykyään jo melko reippaasti. Kuitenkin se kokee tarpeelliseksi näykkäistä joka kerta. Tuntuu että jos ei muuten niin ihan muodon vuoksi. Ninni saattaa lepäillä kaulahuivissani ja näykätä hyvin vähän olkapäästä poistuessaan tutkimaan juttuja. Sekös menee välillä tunteisiin.

On jo aika selvää, että taikaiskusta ei tällainen rotta muutu samanlaiseksi halimussukaksi, kuin kolme muuta rottaa. Arka Ninni on alkanut vaihtua uhittelevaksi ja omaa paikkaansa etsiväksi Ninniksi meidän ihmisten kanssa, ja meidän tehtävämme on vain näyttää, että se paikka ei ole meidän yläpuolellamme. Rottaa ei kannata koskaan kouluttaa negaation kautta, joten hedelmällisintä on vain ignoorata ei-toivottu käytös ja palkita hyvää käytöstä. Näykkimisen kanssa se on yllättävän haastavaa ainakin minulle. Tekisi mieli ärähtää mutta ei Ninni siitä mitään ymmärtäisi. Pelästyisi vain ja luottamus olisi entistä kauempana.

Saimme vinkin ostaa nahkahanskat, joilla ottaa Ninniä häkistä. Silloin sen näykkiminen ei toisi minkäänlaista reaktiota, ja se tottuisi siihen, että myös häkin sisällä sitä voidaan käsitellä eikä vain häkin ulkopuolella. Ninni puolustaa edelleen häkkiään, eikä pidä siitä, että sinne työnnellään käsiä, jolleivat kädet tarjoa jotain herkkua. Kädestä Ninni nimittäin syö kauniisti niin häkin sisä- kuin ulkopuolellakin. Häkin ulkopuolella Ninniä voi myös rapsutella ja silitellä, vaikka omaan silmään tosin näyttää siltä, ettei se pahemmin ymmärrä sellaista.

On hankala välillä kohdata eroa meillä varttuneiden rottien ja Ninnin välillä. Yhden viikonkin aikana on jo ehtinyt turhautua siihen että miksi uusi rotta "ei halua" olla meidän kanssamme tai "on tahallaan" sellainen kuin on. Toki nuo tunteet ovat vain tunteita. Me ymmärrämme, että Ninni pelaa tasan tarkkaan niillä korteilla, mitkä se on elämänsä aikana saanut. Kun saamme selville, mitä peliä hän pelaa, voimme yrittää antaa uusia kortteja ja ymmärtää toisiamme. Ensin kuitenkin pitää päästä edes saman pelin ääreen.

Pikkuasekelin, pitkällä pinnalla, eläintä syyllistämättä, rakkaudella ja herkuilla. Niillä tämä juna jatkaa kulkuaan edelleen. Viikon päästä loppuu Ninnin karanteeni ja silloin on jännittävää yhdistää Ninniä laumaan. Ja meillä on silloin jo ehkä uudet pikkuisetkin. On tämä tetris!

maanantai 10. lokakuuta 2016

Ninni - näkymätön lapsi

Joskus rotanomistajan elämässä voi tapahtua jotakin, mikä johtaa rotista luopumiseen. Kyse voi olla äkillinen voimakkaan allergian puhkeaminen, suuri elämänmuutos, perhesyyt... Syitä on monia ja ulkopuolisten ihmisten on vaikea niitä arvioida. Jokainen sisimmässään tietää, olivatko lemmikeistä luopumiseen johtaneet syyt paivania vaiko eivät.

Rotat, joille joudutaan syystä tai toisesta etsimään koti, kulkevat usein nimellä "kodinvaihtaja". Yleensä kodista muuttava lauma pyritään pitämään kokonaisena, että toisiinsa tottuneet rotat selviävät muutoksesta mahdollisimman vähällä stressillä.

Alle viikko sitten luin facebookista viestiketjun, missä etsittiin kotia rotalle ja marsulle, jotka olivat asuneet kuukauden kämppiksinä ja ilmeisesti viimeiset päivät porstuassa. Eräässä kommentissa luki nimeni ja perässä kysymys "mahtuisiko teille?".

Rotta joka asuu marsun kanssa matalassa häkissä eteisessä. Kyllä mahtuu. Niin meille muutti kodinvaihtaja.

Hain rotan jo samana päivänä. Rotta pelkäsi kuollakseen, ja huomasin jo omistajan otteista, ettei rottaa ole käsitelty juuri ollenkaan. Aloin ymmärtää, että olemme haukanneet ison palan ja on meidän vastuullamme niellä se mahdollisimman hyvin. Kotona odotti varahäkki laitettuna nätiksi. Tajusin että tässä kuussa ovat tulossa varatut poikasetkin. Uusi rotta kyhjötti peloissaan ja jos työnsin käden häkkiin, se muuttui aina jännittyneeksi ja halusi näykkiä. Illalla mietin, että mitenköhän tästä selvitään.

Sitten ryhdistäydyin, otin rotan hetkeksi sohvalle kanssani, missä se ryömi kaulahuiviini ja painoi itsensä kaulaani vasten. Ajattelin "kyllä tästä vielä hyvä tulee", ja sukelsin internettiin pyytämään apua kaikilta kokeneilta ja avuliailta rottailijoilta. Sain huikean paljon neuvoja ja vinkkejä ja tukea ja ahdistus katosi. Enää ei huoleta.

Rotan nimeä ei kerrottu minulle hakumatkalla ja unohdin sitä kysyä. Meillä löi Tatun kanssa tosi tyhjää nimen kanssa, joten kyselimme tuttavilta ja ystäviltä. Siskon tyttäreni ehdotti Upi-Miau-Kissa-Hiaa-Hiiaa mutta lopulta löytyi vielä sitäkin osuvampi nimi.

Nyt meillä asustaa Ninni, näkymätön lapsi. Jospa me toimittaisimme muumitalon virkaa, ja Ninnikin oppisi luottamaan.

Juustomestari Ninni kaulahuivissa

maanantai 3. lokakuuta 2016

Medusa

Muistin, tulihan sitä maalailtuakin tässä blogiloman aikana. Piirtäminen ja muste ovat minulle huomattavasti miellyttävämpiä tapoja ilmaista itseäni, kuin maalit ja värit, mutta nyt pitkän maalailutauon jälkeen oli oikein tyytyväinen lopputulokseen.

Tadaa! Siinä on rotta-medusa!