perjantai 22. tammikuuta 2016

Hajottaa

Ajanhallinta hajottaa minua! Haluaisin enemmän aikaa olla pienten rottasten kanssa. Haluaisin enemmän aikaa maalata ja piirtää (rottia). Haluaisin aikaa sisustaa häkkiä jotenkin vinkeästi mutta ei. Kalenteri kädessä etenen viikko kerrallaan. En oikein nauti sellaisesta.

Kiireisyyden kääntöpuoli on kuitenkin se, että rotat on tosi fiiliksissä aina, kun saan illalla aukaistua häkin. Ulpukka tuntuu vakiinnuttaneen tapansa ryömiä niskaani hetkeksi, kun avaan häkin. Tilda rynnii häkin luukulle aina kun menen ohitse. Ihanaa läheisyyttä!

Olen yhdistänyt koulua ja rottailua vähän tehtävien kanssa. Keramiikan kurssin hyllyssä odottaa lasitusta pyöreä rottapatsas ja väänsin hampaat irveessä Nyytistä (mittasuhteiltaan onnettoman mutta huvittavan) muotokuvan akryyleillä. Värit eivät ole ihan mukavuusalueellani.

Muutenkin rotan anatomia, liike ja viestiminen on ollut nyt kiireen keskellä asia, mitä olen piirustelemalla, silittelemällä, naksuttelemalla ja naksutinkoulutuksen kanssa koittanut ymmärtää taas vähän enemmän. Haluaisin ymmärtää paremmin ja paremmin rotan tarpeita ja viestimistä. Suuri osa rotan pitämästä äänestä on sellaista, mitä ihmiskorva ei kuule (näin ainakin melko vanha rottakirjani ja internet minulle kertoo). Huvittelen bongailemalla, milloin mahdollisesti tytöt kitisevät toisilleen minulle kuulumattomilla piippauksilla.

Saatte lopuksi nauraa Nyytin muotokuvalle ja uudelle seinälokerikolle!

Hurjaa menoa uudessa yöpöytälokerikossa

Tilda avustaa Nyytin muotokuvan kanssa

Valmis (ei oikeasti, joskus korjaan siitä kaikki mittasuhteet).

Hurjimus Nyyti

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Vauvajännää

Ulkoinen kovalevyni on tilapäisesti laskettu lepäämään, joten ei kuvia tänään. Ulpukka lotaisi kovalevyn piuhaa niin antaumuksella, että päätin turvallisuussyistä ostaa uuden ennen levyn laittamista koneeseen.

Mutta vähän haluan hehkuttaa (plus lupasin yrittää kirjoitella väh. kerran viikossa. hyvinpä lähti käyntiin krhm...), koska helmikuussa on Limingassa näyttely, jonne minäkin aion mennä ihan vain tsekkailemaan meininkiä! Ja isompi hehkutus vielä on se, että Limingan näyttelystä takaisin tullessani minulla on kyydissä pieni suloinen DUMBO! Sellainen blackhusky dumpiainen on meille varattuna ja Liminkaan sitten tulossa vastaan. Toiveissa on löytää myös joku vaalea tyttö laumaan. Alkuperäisissä suunnitelmissa oli hommailla pari vaaleamman värin edustajaa, mutta kun dumbohaave on ollut kova ja tuli tilaisuus niin kyllä yksi tumma tänne noiden jatkoksi mahtuu. Hihii! Vaaleampia värihaaveita on ainakin russian blue mutta sellaista ei taida löytyä tähän hätään. Mutta rexikin olisi viehättävä.

Eli vauvahaaveita. Niitä me pyöritellään samalla kun iloitaan siitä, kuinka hienosti Tilda kierii pelkästä käsimerkistä. Hurraa!

PS. Lupaan kuvia heti alkuviikosta, koska tosi epäreilua tämmönen kuvattomuus. Höh!

perjantai 8. tammikuuta 2016

Loman loppu

Nyt olen reissannut ympäri Suomea ja palannut Tatun ja pikkulauman luo. Tytöt (etenkin mammari Ulpukka) olivat ihan ikävöineet ja kiemurtelivat niskassani kuin pikkuruiset madot koukussa. Kyllä rotan pissa on kodikas!

Nyt pitää muistaa pitää kiinni lupauksista! Tartuin laiskasti kameraan ja räiskin menemään muutaman otoksen, että saa heti vuoden alkuun blogin käyntiin. Tulin myös hieman hulluksi ja ostin ihanat punaiset nukenvaunut, jotka ovat täydellisesti rottakokoa. Otin muutaman koeotoksen, mutta toistaiseksi kaamosmaa ei kovasti valoa väläyttele. Odotan siis parempia olosuhteita.

Ja toivottavasti lähitulevaisuudessa kuvissa esiintyy myös uusi/uusia pikku rääpäleitä! Hii!

Tildahan menee kylpyyn tai häntäpesulel vain potkivana ja kiruvana mutta märkään suihkukaappiin hän menee läträämään ihan itse ja iloisesti.

Käsinukkeleikit on parhaita. Ulpukka ei ihan vielä vaan saanut pelin hengestä kiinni.