Ulpukka ja Tilda pääsivät tänään saattamaan Lottaa eläinlääkärille. Lotta takertui Tatun paitaan ja piti kiinni tiukasti. Vielä tiukemmin se takertui elämään ja vaati melko usean annoksen ennen kuin sen sydän lopulta pysähtyi. "Sitkeä sydän", sanoi eläinlääkäri. Minä itkin.
Ei ole enää Tatun Lotta-rottaa. Ja häkin valta vaihtuu taas. Minulla on hurja ikävä. Vaikka Lotta on aina ollut Tatun ikioma ja näyttänyt sen, on se minullekin ihan kuin ikioma. Se on aina asunut minun luonani ja kun kävin hakemassa sen tunnin ajomatkan päästä, se killitti minua toisten poikasten keskeltä. "Minä se olen, minä olen Tatun Lotta", sen raidallinen naama sanoi ja sehän se Rovaniemelle lähtikin.
Nyt jos hetkeksi tauko näistä ikävistä eläinlääkärikäynneistä. Kaksi menetystä samalle kuukaudelle on jo vähän liikaa. Voi rotat, miksi elätte niin vähän aikaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti