torstai 31. joulukuuta 2015

Uuteen

Vuosi 2015 vei minulta pois yksi kerrallaan ensin raihnaisen ja väsyneen Fionan, sitten Marcelinen (joka lähti nisäkasvaimen johdosta todellakin liian aikaisin kesken parhaiden päivien), Fionan jalanjälkiä kulkeneen Tirlittanin ja lopulta Tatun Lotta-rotan, joka ei jaksanut enää yrittää Tirlittanin, parhaan rottaystävänsä, lähdettyä.

Se myös toi minulle Tildan, tuon pienen pörröisen otuksen, joka pienenä nukahti syliin sohvalle tai viltin päälle sängylle viereen. Se vuosi toi myös Papun ja Ulpukan, siskokset jotka eivät voisi olla erilaisempia luonteeltaan. Molemmat silti kultaa.

Vuosi 2015 starttasi musterotat ja niiden hitaan maailmanvalloituksen. Päätin, että kun saan yhden jokaiseen maanosaan olen tyytyväinen. Instagramissa meidän musterottia ja suloisia laumalaisia seuraa jo yli kuusisataa tahoa, vaikka pistettiin tili heinäkuun kynnyksellä alkuun.

Kaiken näiden isojen asioiden väliin mahtuu pieniä rotan ja rotanomistajan asioita. Mahtuu valvottuja öitä, kun jonkun jalka reistailee. On temppuja ja leikkejä ja upeita hetkiä, kun pariksi sekunniksi syntyy täydellinen ymmärrys itsen ja rotan välille ja molemmat osaavat välittää toiselle, mitä haluavat. Mukaan mahuu lukematon määrä hippaa, paijailua, rapsutusta ja raksutusta. Kynsien leikkaamista, häntien pesua sekä lääkekuureja. Useita tunteja on mennyt hermo menneenä piilottelevan rotan etsimiseen ja toisaalta poski poskea vasten onnellisena.

2016 tuo tullessaan toivottavasti lisää rotanpoikasia. Toivon pääseväni käymään ihmettelemässä rottanäyttelyä ensikertaa ja toivoisin musterottien loikkivan yhä tehokkaammin ja kauemmas. Toivon aikaa olla hyvä rottaäiti ja toivon, että Nyyti ja Tilda elävät hyvät viimeiset päivät, jos (ja kun  todennäköisesti) ne tälle vuodelle sattuvat.

Kiitos blogin uskollisille seuraajille! Ensi-vuonna on tavoitteena postailla kerran viikossa edelleen paljon kuvia sisältäviä postauksia! Hurraa ja hyvää uutta vuotta! (kuvia ette tällä kertaa saa, koska kovalevy on kotona ja minä reissaamassa hups)

2 kommenttia:

  1. Kiva kirjoitus, siinä tiivistyy kauniisti rottailun henki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rottailun henki on kyllä niin hurjaa ja raakaakin kaikkine menetyksineen ja silti niin pörröistä että se kuitenkin on sen arvoista! :)

      Poista