Kyseessä tosiaan Pohjalaisen artikkeli: Oikea rotta teatterin lavalla .
Wasa Teater on päättänyt käyttää näytelmässään elävää rottaa.
"Rotta on lavalla kaksi lyhyttä hetkeä. Se on koko ajan kuljetushäkissä, eikä näyttelijä ota sitä käteen.
– Harkitsimme kyllä sitä sitäkin, mutta silloin sen pitäisi olla täysin kesy, sanoo tarpeistonhoitaja Raija Sabel.
– Tällä rotalla on keinotekoinen kaksonen, jota pidetään kädessä ja taskussa, ohjaaja Pekka Sonck lisää.
Rotta on hankittu vaasalaisesta lemmikkikaupasta.
– Sinne tuli sopivasti rottia, kun näytelmän suuret harjoitukset syksyllä alkoivat, Sabel kertoo."
Tässä vaiheessa olen jo kahden käden facepalm-asennossa. Mitää! Mikäs järki tässä on? Ei kuulosta vastuulliselta toiminnalta nyt aluunkaan Wasa Teaterin puolesta. Toki artikkeli on ihan tynkä ja hyvin vähäinformatiivinen, mutta tämä ei herätä kovin hyvää luottamusta siitä, että rotan hoitoon ja omistukseen olisi kiinnitetty huomiota. Ja ennen kaikkea itse rotan vaatimiin oloihin.
"– Aluksi rotta asui tarpeistossa suuressa häkissä, mutta sitten yksi tekniikan poika on ottanut sen hoiviinsa ja pitää sitä kotona."
Tästä saa käsityksen, että rotta elää ykisn. Kesyrotta on LAUMAELÄIN. Sen tarpeisiin kuuluu oma lauma. Se kaipaa luonnostaan omaa laumaa. Haluaisin kauheasti tietää, miten rotan elämä on suunniteltu produktion loppumisen jälkeen, onko hankittu tietoja hoidosta, mahdollisista sairauksista, stressistä... Kaikesta. Suomi on täynnä hyviä rottakasvattajia, joihin olisi voinut teatterin puolesta olla yhteydessä. Joku olisi saattanut jopa ryhtyä yhteistyöhön niin, että lavalle olisi päätynyt sinne totutettu rotta, joka nauttii työtovereidensa seurasta ja saa loistaa.
Kuulema jenkeissä on sama produktio toteutettu niin, että rotta koulutettiin näytelmää varten, omistaja oli aina paikalla töissä. Myös ilmeisesti briteissä pyörii kyseinen näytelmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti