On tapahtunut paljon kaikkea mikä on saanut blogin viikoksi hiljaiseksi. Tirlittan pitää majaa pikkuhäkissä heikentyneen takajalan johdosta. Olin jo itku kurkussa kärräämässä sitä tänään eläinlääkärille mutta saatiinkin ikuisen unen sijasta jatkoaikaa viikon verran tulehduskipulääkkeiden kera. Olis mahtavaa, jos hieman löysä jalka tuosta kokisikin ihmeparantumisen, vaikka epäilen. On niin ikävää, että täysin reipas ja iloinen rotta joutuisi lähtemään pois, koska yksi kropan osanen pettää.
Mutta jos tämä ei muuta mitään, en ala enempää toista kiusaamaan. Aikansa on kaikella. Mutta tämä viikko on meidän viikko! Minun ja kultaisen tyttöni.
 |
| Rähmäsilmäpulla sai lepuutella päiväjuoksun aikaan sängyllä herkkupalojen kera. |
 |
| "Mutta kun minä haluaisin lattialle niin kuin kaikki muutkin" |
 |
| Ilme vetää vakavaksi, kun tuossa kohti en vielä tiennyt, ollaanko vielä illalla yhdessä. Tirlittan taas surisi kuvaa otettaessa tyytyväisenä ja silmätkin on kiinni nautinnosta, kun ennen kuvan ottoa rapsuteltiin niin kovasti. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti