Syyskuun lehtiä

Ruokin rotat tänään kaksi tuntia myöhemmin kuin yleensä. Häpeä oli kova katsoessani kalterien takana killittäviä nappisilmiä. On kiire. Hurja kiire.

Ylioppilasteatteri käynnisti toimintansa ryminällä ja allekirjoittanut hallituksen jäsen päätyi jotenkin ihan vahingossa ohjaamaan omaa tekstiä. Valokuvauksen luennot jakelevat iloisesti tehtäviä ja toisia tehtäviä ja lisätehtäviä ja ja ja...

Kaikki asiat ovat paloja suuressa aikataulutetriksessä. Rotat ovat tottuneet pitämään minua ihan omanaan ja juoksemaan säännöllisesti. Nyt aikataulutasapainoa etsiessä menee välillä koko päivä, ennen kuin illalla saan ajan kanssa häkin ovet auki. Ajallisesti päivän juoksutuksesta en tingi ja tytöt saavat juosta päivässä ehdottomasti vähintään tunnin. Mieluiten perusjuoksuaika yhteensä per päivä on 2-3 tuntia ja sitten joskus enemmänkin. Onneksi on Tatu joten rottien juoksenteleminen ja seurustelu ei ole riippuvainen vain minun menoistani.

Lisääntyneiden menojeni myötä, olen pyrkinyt keksimään enemmän kaikkea aktivoivaa häkkiin. Ruoanpiilottelu ja erilaiset pallot sun muut ovat olleet kovassa käytössä. Ulpukka ja Papu myös ovat huvittaneet itseään hyppäämällä isoon riippumattoon tasolta monta kertaa peräkkäin, ja lopulta harmikseni melko uusi riippari ei enää kestänyt tätä ilottelua repesi kulmasta, josta Lotta oli avuliaasti tätä hajoamista avittanut järsimällä puoleen väliin. Kiitos kaunis! Eikun uutta tilaamaan että junnut saavat reuhua ja pomppia lisää.

Tirlittankin lähti ihmeen kautta uuteen nousuun, vaikka olin aivan jo viemässä alkukuusta neitiä viimeiselle matkalle. En vieläkään tiedä oikein, johtuiko virkoaminen annetusta tulehduskipulääkkeestä vai jostakin muusta, mutta mummeli painaa menemään kovaa kyytiä. En valita tästä iloisesta jatko-ajasta, mutta fakta on myös se, että ei tämä kultainen tyttö enää kovin monta kuukautta elä. Fiona opetti minulle sen, mitä monet harrastajat facebook-ryhmässä usein sanovat; mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään.

Loppuun uneliasta kuvaa. Voi sateinen Rovaniemi, annan valo takaisin että saan kuvia!

Uninen Tilpukka uudessa pingviini-pupu riippumatossa.

Kurpitsakupista aamupalaa

Meillä on ollut jo pitkään perinteisenä pesäboksina jaffalaatikko.

Pingviinit, puput ja Tirlittanin korva