Tasapaino

Syksy imee rottaäitiä mukaansa ylioppilasteatteritoimintaan, yliopistomaailman asioihin sekä työtehtäviin. Se tuntuu sekä rottaäidistä, että rottalapsista ikävältä. Onneksi on sentään rottaisi, jolla on ollut järki olla haalimatta liikaa tekemistä!

Tänään kaipasin pörröisten huollettavieni luo. Illalla sanoin: "Minun täytyy lähteä. Minun täytyy ruokkia", ja lähdin ja koin lämpimän aallon nähdessäni viisi palleroa häkin ovella odottamassa. Koin myös lievää huonoa omaatuntoa, kun ruoka katosi vatsoihin sulloen ja hotkien. "Missä olit niin kauan? Meidän ruoka-aikamme oli jo kaksi tuntia sitten! Miksi luot meille rutiineja, jos et pidä niistä kiinni?"

Uskon, että monen muun lemmikinomistajan arki on vielä enemmän täynnä aikatauluja, syyllistymistä, velvollisuuksia sekä huolehtimista. Rotta ei tarvitse jatkuvaa pissatusta kuten koira. Nostanko pienestä metelin? Mutta mieluummin tunnen huonoa omaatuntoa pienistä asioista, kuin tunnen väinpitämättömyyttä kaikesta.

Ja ehdimme tänäänkin leikkiä jo aamulla ja sain katsella ylpeänä, kuinka kauniisti Lotta-rotta osaa hypätä. Kun vielä Nyyti-vauvakin tajuaisi, että se on jo liian iso karkailemaan häkistä (pylly ei enää mahdu mutta silti on pakko yrittää). Myös mehulasi kaatui rotan toimesta sohvalle ja yksi ikean kynä koki transformaation sahanpuruksi. Arki pyörii syksylläkin! Hurraa!

Lopussa kuvakavalkaadia aamun leikistä.

boing

kipi kipi

Hyppyprosessi.