torstai 16. lokakuuta 2014

Syömävimma

Kuten todettua, päästän rottalauman jaloittelemaan mieluusti kahdesti päivässä noin tunnin kerrallaan. Yleisesti ottaen viittä rottaamme ei ole tarvinnut kovin tiukasti valvoa. Muutama laturi on tosiaan toivotettu paremmille maille korttien, lattialistojen ja muiden arjen pienten tärkeiden asioiden joukosta.

Tirlittan on uuden asunnon voimalla noussut hammasmestariksi vaatekasan päälle. Ensin muuttostressi ja sitten jokin muu, on ajanut kultaista ystävää milloin minkin asian kimppuun. Sukkahousut ovat uusin villitys. Eilen komensin Tirliksen pois villapaidan kimpusta ja keittiön matto on jokapäiväinen kiistan aihe kun sen nurkkaa olisi ihana ihan pikkuisen jyrsiä.

Tiedän, että rotilla on luonnostaan tarve jyrsiä. Jos rotalla ei ole jyrsittävää, sen hampaat kasvavat liian pitkiksi ja se aiheuttaa sitten vaikka minkälaisia leukaluuongelmia ja muuta ikävää. Silti tämä yletön pureskeluhurmio on koetellut hermojani. Pianoni pedaalin johto löytyi tässä kerran poikkinaisena, desing-takkini taskussa oli pikkuinen reikä sekä laukustani olivat kadonneet kaikki tamppoonit ja samalla siihen oli ilmestynyt rotan pään mentävä aukko.

No jaa. Rotanomistajana se on kestettävä. Minä valitsin rotan, minä jätän tavarani ympäriinsä, minä kannan vastuun. Silti jään mielenkiinnolla odottamaan, miten keittiön maton käy, koska Tirlittan tietää sen pureskelun olevan kiellettyä. Se hiipii sinne vilkuillen minua, ja komentaessa luikkii muina miehinä nojatuoliin tai sen alle tai tulee kiehnäämään mielistelevästi jalkaani vasten.

Ja sitten se maistaa jalassani olevia sukkahousuja.

2 kommenttia: