Varpaisillaan

Fionan stressipesä nousi jälleen valtavaksi sanomalehtipalloksi. Illan tullen rotta-tyttö kömpi sieltä ulos ja häkin aukinaisesta ovesta syliini. "Anteeksi se aiempi, minua vain niin ahdisti", se tuntui sanovan. Minulla oli kyynel silmässä. Jospa ymmärtäisimme toisiamme. Jospa voisit kertoa, mikä on vialla.

Päätin pysyä aiemmassa päätöksessäni ja ottaa asiat niin kuin ne eteeni tulevat ja silloin kun ne tulevat. Ei etukäteen saa surra, ja pilata yhteistä aikaa. Silti olen varpaisillani, katson jokaista liikettä. Ne ovat kankeita liikkeitä.

Temppukoulu jatkuu silti jokapäiväisenä ja kaikki halukkaat laumamme jäsenet (eli kaikki) saavat siihen osallistua. Emme koskaan pakota rottia harjoittamaan temppuja, ja opettelun saa myös keskeyttää välittömästi, jos motivaatio lopahtaa tai lattialla oleva villasukka osoittautuu yhtäkkiä mielenkiintoisemmaksi kuin kieriminen tai ilmaan pomppiminen. Fiona saa tehdä helppoja temppuja. Olen ylisuojeleva rottaäiti. Tatu osaa käsitellä asiat paljon paremmpin eikä maalaa piruja seinille välittömästi toisen rapsuttaessa itseään korvan takaa tai syödessä pelletistä vain puolet.

Vuosi sitten en tiennyt tätä puolta olevankaan lemmikin omistamisessa. Tai tiesin, en vain ymmärtänyt sitä. Kuinka sitä osaakin olla huolissaan aina vain.

Meidän huolipallero

Lotan ensimmäisiä renkaan (tyhjän taulukehyksen) läpimenoja. On muuten uusi temppu hip hei!