torstai 18. syyskuuta 2014

Arjen pörröisyydestä

Sanon Tatulle aina pitäväni rotista, koska ne ovat niin pörröisiä. Pörröisyyteen kuuluu paljon asioita. Koko rotan elämänasenne on pörröinen ja päälle vielä viiksekäs. Kaiken mitä rotta tekee, se tekee täysiä. Rotta nukkuu täysiä ja rotta peseytyy täysiä ja se nuuskuttaa täysiä ja kantaa sukkaa täysiä. Ja on samalla niin lupsakan pörröinen ettei ole suloisempaa.

Unipörröt Fiona ja Marceline

Marceline ei jaksa juoksennella enää niin paljon ja täysiä, kuin muut rottaset. Seuraan sitä neuroottisena hieman huolissani. Rotan ikä on niin vaikea. Joskus se on vuosi, joskus puolitoista, joskus kaksi, joskus jopa kolme. Toivon, että Marcelinen kasvava väsymys johtuu kaitsettavan lauman koon lisääntymisestä, eikä pikkuhiljaa hiipivän vanhuuden hivuttautumisesta alfanaaraamme sisuskaluihin. Teen parhaani jättääkseni ikävät ajatukset tulevaisuuteen. Pitää keskittyä siihen, että nämä ovat vielä tässä ja kaikissa voimissaan. Itkut itketään sitten kun niiden aika on, ei etukäteen.


Aamupesuseurue Nyyti, Tirlittan ja Lotta.

Lappuhaalari-invaasio

Arkiset ovat jutut, mutta arki rottien kanssa onkin parasta. Ei haittaa, vaikka tänäänkin korjasin teurastetun lyijykynän roskikseen tai laitoin rakkaudella pissatun paidan pyykkikoriin. Pörröisyys on kaiken sen arvoista.


Haukotus sekä Nyytin tirlittan-afro.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti