Jäähyväislauluja ja tervetulofanfaareja

Me päätimme Tatun kanssa, että ensiviikolla Nyyti-mummo saa lähteä. Vanhuus jo kovin rampauttaa ja turkki varisee, emmekä usko menon tästä enää kohentuvan. Uusi vauva (ja ehkä toinenkin) on tulossa, enkä usko Nyytin enää nauttivan tällaisesta tapahtumasta. Raukka pieni.

En silti osaa olla kovin surullinen. Nyytin alku oli kivikkoinen eikä ollut varmaa, tulisiko siitä onnellista rottaa ensinkään. Kaikki sen elämässä on ollut bonusta. Muistan vieläkin, kuinka Marceline otti sen siipiensä suojaan, kuinka Nyyti karkaili öisin häkistä ja mönki meidän sänkyyn ja miten se kiipeili keittiönpöydälle laatikoston kahvoja.

Nyt se on epävarma mummeli, joka liikkuu kankeasti ja säikähtelee paljon. Sylissä se naksuttaa vieläkin, mutta juoksenneltuaan hetken palaa jo häkkiin väsyneenä ja haluaa olla mieluummin yksin kuin muiden kanssa. Mieluummin irrotamme vähän ennemmin kuin liian myöhään. Turha on odottaa kärsimyksiä.

Mutta meillä on vielä päiviä aikaa ja ne vietämme iloisesti ja herkkujen täyteisesti :)

Nyyti heräilee niskasta