sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Pampula ja Milli-Molli

Olen itkeskellyt Nyytiä jotenkin ihan ekstrapaljon. Luulen että se johtuu siitä, että on muutenkin väsynyt. Silti hyppäsin eilen autoon ja todella monen lumisen kilometrin ja hämmennyksen ja epävarmuuden jälkeen palasin illalla kotiin boksissa pieni dumbotyttö.

Viikko sitten meille saapui Rovaniemeläisestä omakotitalosta pieni valkea tyttönen, jolla oli henkäyksen ohut harmaa raita selässä. Se oli kuin haalea versio edesmenneestä Lotasta. Pieni rotta oli niin pieni, että epäilin sen olevan edes luovutusiässä. Punnitessa vaaka ei näyttänyt vaadittavaa sataa grammaa, mikä oli kuusiviikkoiselle tytölle ihan liian vähän. Alettiin antaa kunnolla murua rinnan alle ja kipakka pikkurotta alkoi kasvaa silmissä. Tatu nimesi rotan Pampulaksi. Ilmeisesti tällaiset huskystriped tyyppiset pienet on Tatun silmäteriä. Toki tämä ei ole kuvioltaan kyllä ikimaailmassa oikein mitään. On sen verran haalea ilmestys.

Pampula pureksi miettiväisesti ja hellästi ensimmäisenä päivänä meidän sormiamme mutta lopetti sen heti. Siitä tuli olalla ja sylissä viihtyvä pieni, joka on aina valmis vähän herkuttelemaan. Ihana pieni energiapesä.

Limingan kani- ja jyrsijänäyttelystä hain eilen monta viikkoa sitten varatun pikkuystävän Pampulalle. Milli-Molli hyppäsi näyttelyssä matkaan ja jaksoi upeasti monen tunnin matkan. Olimme vasta illalla kotona, ja silti pikkutyttö oli rauhallinen ja iloinen. Pampula oli sitä mieltä, että hän määrää täällä, ja antoi hellät turpaanvetäjäiset Milli-Mollille heti sen saavuttua. Silti jo ennen nukkumaanmenoa kaksi pientä karvapalloa nukkuivat riippumatossa lusikassa. Oi onnea!

Pampula

Milli-Molli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti