Niinhän siinä kävi, että nyt parin onnistuneen tutustumiskokemuksen jälkeen me löydämme itsemme Tatun kanssa päivystävän eläinlääkärin ovelta Tilda pakattuna jälleen kerran pahvilaatikkoon ja vilttiin. Minua itketti.
Joku isoista oli napannut Tildaa hermostuksissaan vähän kovempaa, ja raukan pyllyreijän ja pisureijän väliin ilmestyi kolo, josta veri pulppusi menemään. Ei siinä muuta kuin soitto päivystävälle ja sitten mentiinkin jo kovaa vauhtia kohti Ounasvaaraa. Verenhukka voi olla pienelle eläimelle kovinkin vaarallista, vaikka haava ei iso olisikaan. Puhelimessa kuvailujemme perusteella povattiin vähintään tikkejä tai jopa operoimista.
Perillä huokaisimme kuitenkin kaikki jo hieman. Vuoto oli automatkan aikana tyrehtynyt, ja tutkittuaan otuksen ei lääkäri toistaiseksi halunnut edes tikkejä laittaa. Antibioottia vain tulehduksen varalle, haavan puhdistusta kahdesti päivässä ja ahkeraa alusten vaihtoa. Tilda sai jälleen kerran reippauskehut, vaikka oli ihan naatti.
On tämä pikku Tilda Lohi vain kallis rotta, mutta kaiken sen arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti