Lainasin autoa ja lainasin Iidan aikaa ja vein Tildan tänään lääkärikäynnille. Tatu ei halustaan huolimatta päässyt mukaan Romeon ja Julian rakennukseltaan. Haettiin auto ja pureksin huuliani parkkitalossa ahdistuneena. Pääsimme ilman kolaria lumipöllykelissä kotiin ja saimme Tildan sujautettua pahvilaatikkoon ja vällyihin kun lääkäri-aikaan oli enää kymmenen minuuttia. Onneksi valot olivat suotuisat, emmekä edelleenkään ajaneet kolaria.
Parkkeerasin ilman kolaria eläinlääkärin pihaan ja kiirehdimme sisään. Vakkarieläinlääkäri-täti kuunteli keuhkot ja punnitsi Tildan ja pähkäilyämme pitkään lääkemäärien ja merkkien kanssa saatiin resepti. Tilda istui kaulahuivissa pissattuaan kädelleni ja naksutteli iloisesti päästyään pois pöydältä.
Lääke oli kuulema "ihmisten lääkettä" ja se piti hakea ihan apteekista asti. Hyppäsimme autoon ja kolaria vältellen ajoimme takaisin kotiin. Tilda tipautettiin omaan häkkiin ja Tatu hyppäsi Iidan tilalle pelkääjän paikalle. Ajoimme apteekille hitaasti. Nolla kolaria.
Apteekissa apteekki-täti huomasi, että sen vahvuinen lääke oli lopetettu. Kaivettiin siis puhelin esiin ja soitettiin eläinlääkäriin. Mitäs nyt sitten kun kaikki laskut ja merkit olikin turhia. Saatiin samaa merkkiä vahvempana ja tarkkojen laimennus- sekä annosteluohjeiden kera. Minua hieman itketti toppatakkini sisällä.
Ajelimme vielä Lidliin ja sieltä siirryin pujottelemaan taas parkkihalliin. Vihaan parkkihalleja. En silti kolaroinut. Sain kyydin kotiin (kolaritta) ja nyt illalla leikin kemistiä ja laimentelin lääkkeitä ja mittasin määriä. Sekoitin koko hoidon pieneen nokareeseen pilttiä, ja menin tarjoamaan sitä iloisesti Tildalle. Tokihan se alas menee, menihän se Fionallakin mukisematta vuosi sitten.
Silloin me kolaroimme Tildan kanssa.
Tilda painoi jarrut pohjaan ja rysäytti ensimmäisen lipaisun jälken lusikan seinään. Se ilmaisi koko olemuksellaan, että tämä maku ja tämä sekoitus ajaa väärällä kaistalla ja sietää saada sakot ja kolme kuukautta ehdollista vankeutta. Minä jatkoin yrittämistä ja tunnuin ajautuvat jalkakäytävälle. Tilda heittäytyi lääkkeen alta pois oikealle ja vasemmalle kuin heijastimitta kulkevat jalankulkijat ajovaloista.
Tein lopulta sen, mitä koitin välttää, ja tunkaisin ruiskun suuhun ja tipautin sen yhden jäljellä olevat typerän lääkepisaran suoraa Tildan nieluun. Sen naama rypistyi kuin pelti katulamppua vasten.
Kaksi kertaa kaksi tippaa aamuin illoin. Kymmenen päivää. Kummalta lähtee kortti ensimmäisenä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti