Yöllä laskeskelin lampaita ja olin juuri nukahtamaisillani, kun yökylässä ollut Tatu kysyi: "mistä tuo rapina tulee?" Kuuntelin. Se ei ollut sanomalehden rapinaa. Kieltäydyin silti ajattelemasta mitään ja vastasin puoliunestani häkissä kaiketi rapisevan.
Viiden minuutin kuluttua valkeat kasvot tuijottivat minua nojatuolin alta. "Ne on paenneet", kuiskasin dramaattisesti ja nousin ylös. Lotta vilahti liukkaasti kuin kärppä sängyn alle ja nojatuolin alla pitivät Nyyti sekä Marcelina kokousta. Nappasin häkeltyneet rotat kainalooni samalla kun Tatu metsästi Lottaa sohvan takaa. Menin häkille nähdäkseni, mikä luukuista on keploteltu auki. Jokainen luukku oli kiinni.
Hämmennyin ja olin jo vähällä alkaa pohtimaan, ovatko suojattini oppineet sulkemaan ovet perässään, kun huomasin ulosvedettävän pohjakaukalon ja häkin takaseinän välissä aukon. Kolme laihinta rotta-ystävää olivat siitä pujahtaneet yöseikkailulle. Työnsin pohjan takaisin paikalleen, ja laitoin rotat häkkiin. Marceline kipitti häkin takaseinässä olevan mökin taakse. Se kiilasi itsensä etutassut takaseinään, ja takatassut mökin seinään ja ponkaisi. Pohjakaukalo liikahti. Uudestan. Kohta perällä oli jälleen rako. En oikein tiennyt kuuluuko olla enemmän vaikuttunut vaiko ärsyyntynyt.
Ongelma ratkesi vaihtamalla mökin paikkaa ja ryömin takaisin nukkumaan. Olen silti jälleen kerran vakuutettu rottien älykkyydestä. Kaikessa tyhmyydessään, ne ovat salaa nerokkaita.
.JPG) |
| Tämänkertainen pää-Houdini päiväunilla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti