keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Kuumotus

Ollaan oltu joulukuu sekä tammikuu perimmäisten kysymysten äärellä koskien meidän rottalauman kokoa. Häkki on iso, rottia viisi ja minulla halu tasapäistää lauma. Halu kuudenteen ja viimeiseen rottavauvaan ennen vanhusten lähtöä on ollut kova. Etenkin Fionan piristyttyä uskoni siihen, että porukkaan mahtuisi vielä yksi viipottaja, vahvistui ja kasvoi järkyttäväksi.

Tammikuun etsiskelimme kasvattajia ja kuolasin internetissä näkyviä ilmoituksia syntyneistä poikueista. Esteeksi nousi Rovaniemi. Täällä ei kukaan kasvata, täältä on vaikea lähteä ja ennen kaikkea täältä on KALLISTA lähteä. Kyynel silmässä todettiin, että pitää ehkä odottaa loppukevääseen tai jopa kesään, ennen kuin voi jonkun reissun yhteydessä napsaista lapsukaisen jostakin suomen kolkasta mukaan. Harmitti. Toivoin niin kovin, että uusi vauva olisi ehtinyt vielä Fionan ja Marcelinen aikana, ja niiden aika alkaa olla kohta hetkessä elämistä rottien keskimääräisten ikien mukaan.

Mutta oivoi! Mitä olikaan eläinkauppa jälleen kerran saattanut huostaansa, kun viimeksi sieltä kuiviketta hain? Rottia.

Eläinkauppa oli saattanut itselleen myös uuden osaavan myyjän. Nuoren ja mukavan ja ennen kaikkea rautaisella ammattitaidolla varustetun henkilön, jolla oli kokemusta omistakin rotista. Hän oli laittanut tuulemaan, ja rottapienokaiset telmivät pölyämättömässä kuivikkeessa useiden lelujen ja virikkeiden keskellä. Olipa heille tulossa isompi häkkikin esittelyterraarion sijaan, missä saisi kiivetä ja leikkiä. Poikasia käsiteltiin joka päivä ja kaikki olivat oikein tarmokkaita ja uteliaita, huolimatta eläinkaupassa olosta. Olin aivan ihmeissäni. Muutos viimekesään ja Nyytin surku-poikueeseen oli valtava.

Keskustelimme pitkään uuden ihanan myyjän kanssa. Mukavaa kohdata eläinkaupan työntekijä, joka on tietoinen riskeistä sekä eläinten tarpeista myöskin käsittelyyn ja hellyyteen. Jäi hyvä kuva asiain uudesta tolasta.

Jäljelle jäi myös kuumotus; minulla on mahdollisuus...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti