Hei hei Fiona

Kuka nyt rakentaa pesän sohvaan?

 Kiitos Fiona ajastasi 1.9.2013 - 4.3.2015

Vuohi

Tänään oli Marcelinen vuoro hypätä pahvilaatikkoon, jonka Tatu pakkasi vilttiin ja putkikassiin. Kohtasimme nykyisen suosikkieläinlääkärimme odotushuoneessa. Oli aika kuulla tuomio kylkeen kasvaneesta mollukasta. Eläinlääkäri tutki ja Marce käyttäytyi arvokkaasti.

"Kasvain. Jos tilastoihin luottaminen niin huonolaatuinen. Emme voi tietää."

Kuulin kyllä mitä sanottiin. Katselin Marcelineä, joka rullasi lääkärinpöydällä vilttiään innokkaasti. Kuulin määkäisyn ja käännuin hoitohuoneeseen päin. Siellä oli liekaan sidottu vuohi, joka katseli minua pää kallellaan. Katsoimme toisiamme silmiin, ja vaikka tiedän ettei vuohella ollut mitään käsitystä sen suuremmista asioista, kuin oma vatsansa, uskoin sen ymmärtävän minua. Vuohi määkäisi uudestaan ja räpäytti suuria silmiään. Käännyin takaisin ja hymähdin Marcelinen pissatessa pöydän kulmalta.

Tietysti se oli kasvain. Mietimme tädin kanssa, että mitäs nyt sitten. Kävimme läpi kaikki vaihtoehdot sekä niiden mahdolliset hyvät ja huonot seuraukset. En itkenyt, olin jo ajatellut asiaa. Me jatkamme elämää ilman leikkausta. Tällä hetkellä elämä on virkeä ja pirteä. Jos asiat muuttuvat, tulemme uudestaan mutta silloinkaan ei leikata.

Olen miettinyt paljon motiiveja omiin päätöksiini. Haluan päättää eläimen parhaaksi, en itseni. Tehtäväni on lemmikin omistajana varmistaa lemmikilleni mahdollisimman hyvä ja onnellinen elämä, ei mahdollisen pitkä elämä. Kun aika tulee, minä jään kaipaamaan, mutta tiedän lemmikkini olleen onnellinen sillä tavalla, kuin pieni jyrsijä vain voi olla.

Saan kai silti vuodattaa yhden kyyneleen? Vain yhden?

Halusin kuvan minusta ja Marcesta, mutta siinähän se yksi kyynel vierähtikin toisen ruvetessa pesemään niskahiuksiani.

Pusi pusi. Lempeä pusumummu.

Kas vain?

Marcelinen kylkeen nousi päivässä prinssinnakin kokoinen kova mollukka. Marceline itse ei huomaa sitä laisinkaan, mutta minun kurkkuani kuristaa. Onko kasvaimet vihdoin löytäneet tiensä meillekin. Ne ovat yksi hyvin yleisistä rotan elämän päättäjistä. Tuntuu epäreilulta. Marceline on ollut aina terve, ikä on kohdellut hellästi ja Marski on notkea ja vetreä kuin pikkurottana konsanaan. On todella väärin ja epäreilua, jos tämä loppuu näin. Väkisin.

Puhuimme Tatun kanssa, että mitä jos se on kasvain. Meille tullaan silloin sanomaan: "Sen voi leikata mutta se on jo vanha...", "Se voisi todennäköisesti kuolla leikkaukseen...", "Se voisi elää kasvaimenkin kanssa niin kauan kun se ei sitä häiritse...". Me emme halua leikata Marcea. Se tuntuisi väärältä. Vaikka Marceline jäisi henkiin leikkauksesta, sillä olisi edessä toipumista ja mitä luultavimmin se menettäisi leikkauksen myötä alfa-asemansa toipumispäivien aikana.

JOS se on kasvain, me annamme Marcelinen elää loppuun omilla ehdoillaan. Kun kasvain alkaa haittaamaan, päästämme raukan juustomaille. Toistaiseksi se kuitenkin on edelleen arvokas kuningatar prinssinnakkikylkisenä. Ja uskon että se on siitä hyvä ratkaisu.

Maanantaina tulee tuomio. Ollakko kasvain vai eikö olla.

Yhdessä

Tilda on muuttanut isojen häkkiin ja viettänyt ensimmäisen kokonaisen yönkin Marcelinen, Fionan, Tirlittanin, Lotan ja Nyytin seurassa. HURRAA! Tänään jo Tilda ja Nyyti olivat löytäneet toisistaan unikaverit. Juniorit pitävät yhtä. Mikä helpotus, kun kahden häkin loukku päättyy vihdoin!

pus pus

Uudessa häkissä eläminen on niin väsyttävää että välillä pitää päästä päiväunille rottaäidin sänkyyn.

Uinahdus

Mustetta

Innostuin.

Tirlittan

Nuuhkaisu

Marceline

Lotta ja Tirlittan

Kysynnän vuoksi tulen tekemään musterottia vielä jatkossakin. Niitä on ostettu 20 euroa/kpl hintaan ja niitä voi kysyä allekirjoittaneelta vaikka kommenteissa jos haluaa ikioman musterotan :) Ei pissaa sängylle. Ylläolevista "Tirlittan" on vielä vapaa työ. Muut ovat myytyjä tai varattuja.

Piilosta

Kuukauden sisällä on etsitty niin herkkujen, taskulampun, suursiivouksen sekä keittiönpurun voimin milloin mitäkin rottaa. Fiona teki joitakin viikkoja sitten neljäksi tunniksi täydellisen katoamistempun niin että minulla oli jo itku silmässä. Nyyti osaa haihduttaa itsensä tästä ulottuvuudesta tehokkaasti ja Tilda sujahtaa pienen kokonsa turvin uskomattoman pieniin väleihin. Tirlittan ja Lotta harrastavat katoamista harvemmin, mutta Fiona, Nyyti, Tilda ja Marceline häviävät joskus moneksikin tunniksi.

Suomen kesyrottayhdistys ry - ryhmässä on ollut usein keskusteluja kadonneista tai seinän sisään luikahtaneista rotista ja niiden löytämiseen ja kiinni saamiseen on ollut monenmoista neuvoa. Parhas neuvo on meillä ollut nuoltava voimakkaasti tuoksuva ruoka. Pienet ruokapalaset rotta käy piilostansa nopeasti nappaamassa ja vilistää huonolla tuurilla käsien välistä takaisin tiskikoneen alle tai sohvaan. Jos kupissa on vähän löysää puuroa, on sitä hankala ottaa kantoon.

Marceline meni hukkaan joitakin viikkoja sitten, ja löytyi vasta kun avasin piirustuslipaston alimman laatikon. Oli mennyt laatikoston alta mokoma sinne nukkuamaan. Muita ovelia piiloja on bongattu muun muassa tällaisista paikoista:

- Liinavaatekaappi (lakanan sisällä)
- Keittiön kaapiston alunen (tie myös uunin sekä tiskikoneen alle. tilkitsimme)
- Suihkukaapin alunen
- Suihkukaappi
- Kirjahylly (kirjarivistöjen takana)
- Sohvan sisus
- Tilpehöörilaatikko (kaivautuneena vappunaamareihin)
- Kengät (haisevissa on niin ihana nukkua)
- Pyykkikori
- Hengarissa olevien vaatteiden taskut

Puoliksi auki 

Nukkumus

Romeon ja Julian välistä

Ensi-ilta lähestyy ja saa rottamamman blogin päivittelyn olemaan melkoisen harvaa. Romeo ja Julia saadaan kuitenkin Lapin ylioppilasteatterin seka Rovaniemen teatterin yhteistyöllä pullautettua ulos viikon päästä ja sitten on aikaa taas bloggailla ja räpsiä kuvia. Olen kuitenkin pitänyt bloggailussa näin hiljaisinakin päivinä melko hyvää tahtia. Onkohan viikkoakaan, jolloin en olisi päivittänyt?

Tildan pyllyhaava on parantunut hienosti. Ei ole näkynyt tulehduksen merkkejä ja pissi ja kakka kulkevat hyvin. Turhankin hyvin päiväpeittoni päällä. Tutustumisprojektia saatiin myös jatkettua varovaisesti ensin Tirlittanin kanssa ja kun se meni niin hyvin jatkettiin Marcelinella, Nyytillä ja lopuksi Lotalla. Fiona pörihtelee ja sähisee Tildalle edelleen ja parin kokeilun jälkeen ollaan pidetty kaksikko vapaana kohtalaisen välimatkan päässä toisistaan. Tildalle ei kuitenkaan tuntunut jäävän traumoja pyllypalan menetyksestä, joten olemme kovin toiveikkaita lauman tulevaisuuden suhteen. Kyllä ne vielä yhteisen sävelen löytävät!

Muuta mainitsemisen arvoista rottaelämässä on ollut muun muassa:

- Nyyti löysi tien keittiön laatikoston ja tiskikoneen alle.
- Minä löysin tavan purkaa kaapiston etulevy vahingoittamatta keittiötä.
- Reikä tukittiin.
- Fiona on laihtunut kenties puolet painostaan (luultavimmin ei kovin hyvä asia tällaisella vauhdilla)
- Fiona juoksee juoksupyörässä (paljon!!!)
- Nyyti on päättänyt taas ruveta leikkimään hippaa kiinni otettaessa.
- Kaupungin teatteri lahjoitti meille mahtavan tiskikaappiritilän ilmaiseksi (rotan omistajat tietävät miten siistejä tällaiset asiat ovat!)

Kuvia on napsuteltu harvakseltaan teatterikiireiden lomassa. Laatu ei päätä huimaa, kun harjoitusten vuoksi kuvia ehtii ottaa pääasiallisesti iltaisin, kun aurinko on jo painunut vaarojen taakse. Pelkkä kattolamppu ei ole paras kuvausvalo. En kuitenkaan koskaan kyllästy konttaamaan noiden perässä kameran kanssa!

Rottaselfie

Pöllö ei arvosta

Pikku Tilda

Asioita, joita ei saa unohtaa pöydälle. Lottis on meidän keräilijä.

Ilmaisritilä

Piilosta hyvässä hengessä. Tildaa vähän jännittää.