lauantai 7. maaliskuuta 2015

Käsittelyä

En enää itke joka tunti ja elämä voittaa. Tilda kehitti itselleen myös korvatulehduksen molempiin korviin, joten on ollut pakko ryhdistäytyä hyväksi rottamammaksi. Marceline tarvitsi myös reipasta rotta-äitiä. Se kun meinasi jäädä aivan ikäväänsä jumiin ja masentui hetkeksi.

Tilda kiikutettiin lääkäriin hakemaan korvatippaa ja antibioottia, Marceline pääsi tehohellittelyyn ja sylittelyyn ja häkki siivottiin pyyhkien pois liiemmät tuoksut Fionasta. Kaipaan edelleen ja tajusin eilen, että luultavasti kaipaan ikuisesti hieman. Lemmikit jättävät ison jäljen pienillä tassuillaan elämään.

Olen katsellut paljon kuvia Fionasta. Osalle olen itkenyt ja osalle nauranut. Juuri ennen Fionan halvaantumisen päivää, otin kuvia rottien kanssa, jotka omistan kokonaan tai puoliksi. Lottakin olisi saanut tulla kuvaan, mutta sillä oli omat pelit. Haluan muistaa Fionan pörröisenä osana laumaa, en kipeänä raajarikkona. Elämä voittaa.



kaikki minun rottani, kokonaan tai puoliksi omat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti