En pidä postausten tekemisestä ilman kuvia. Kuvat ovat mielenkiintoisia ja paljon parempia näyttämään rotta-arkea. Kamerani on kuitenkin viettänyt viimeisimmät viikon Lapin Ylioppilasteatterin palveluksessa, ja muistikorttini on edelleen sillä tiellä säilyttämässä kallisarvoisia videomateriaaleja.
Alistun siis tähän. Kirjoitusta, ei kuvia tällä kertaa.
Viimeksi olimme huolissamme Nyytin hännästä. Nykyään se on jo (kahden auki revitys ruven jälkeen ja vältettyämme nipin napin verenhukkaan pyörtymisen) parantunut. Haava on arpeutunut. Nyytin hännästä tosin tuli kiristyneen arven myötä pikkiriikkisen vino. Menoa tuo ei näytä haittaavan, mutta sähläprinsessa näyttää nyt vieläkin persoonallisemmalta.
Rotat ovat muuten omistaneet marraskuun ja joulukuun uusien harrastusten etsimiselle. Sohvaan on syöty uusi reikä, kolme tussia koki loppunsa ja toimitti samalla rotat naaman pesulle, Fiona roudaa (nytkin) paperia sohvan sisään (siellä oli kadonnut työsopimuksenikin) ja Lotta-rotta opettelee poimimaan kolikkoa ja antamaan sen käteen.
Kolikkotemppu on ollut tähän mennessä kovinkin menestyksekäs. Lottis osaa poimia kolikon jo lattialta ja kannatella melkein 7 sekuntia. Enää käteen palautus jäljellä tempusta. Hurraa!
Olemme maistelleet erilaisia jouluherkkuja, kuten vähän rusinaa ja erilaisia pähkylöitä. Joudumme viemään rottaset viikoksi hoitoon joulun ajaksi, mutta ajattelimme tehdä kasvisjoulukuusen hoitohäkkiin, että rotillakin on pikkuinen joulu, vaikkeivat sitä ymmärräkään. Viikko on pisin aika, minkä rotat ovat koskaan olleet erossa minusta ja Tatusta samaan aikaan. Yleensä meistä aina toinen on läsnä. Jännittää. Ja kun rotat joutuvat ihan eri talouteenkin. Pelkään Fionan stressaantuvan ja kuolla kupsahtavan ja että tytöt hermostuvat pienemmässä häkissä ja pureskelevat toisensa verille. Oi voi.
Mutta olen silti onnellinen, Joulukuu, piparit, glögit, rusinat, jouluvalot ja joulukalenteri (jota en saanut kamerapuutoksen takia blogiin byää). Olen iloinen joulunodottaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti