Välipäivät

Kinkku on syöty omaan pikku masuun Suomen keskeisemmissä osissa, ja matkustin Tatun kanssa halvasti ja epämukavasti Onnibussilla Ouluun ja sieltä henkilöautolla Rovaniemelle. Puolivälissä matkaa varpaat jäätyivät kippuraan. Pakkanen paukkui yli kahdenkymmenen rajan ja käveleminen ulkona sattui kasvoihin. Rovaniemi esitteli talvensa.

Minä Soitin rottamummolaan ja kysyin, koska tytöt saa hakea. Ei tarvinnut hakea vaan tytöt matkustivat seuraavana hieman lauhempana pakkaspäivänä autolla luokseni. Hoito oli ollut ihana. Kukaan ei ollut stressaantunut, turkit kiilsivät tavalliseen tapaansa ja koko joukko oli iloinen. Kun nostin kuljetusboksin fleesen sisästä putkikassista, viisi pientä nenää oli tulvia ulos ilmaraoista. Kodin tuoksu tuntui huumaavan tyttöjä. Nenät tanssivat.

Avasin luukun ja viisi pientä (Fionakin oli laihtunut hieman) karvapalloa tulvi syliini naksuttaen tyytyväisesti hampaitaan. Tatun tultua kellarista häkkiä viemästä, Lotta oli sulaa vahaa. Se on niin Tatun rotta. Nyyti oli kasvanut VIHDOINKIN hieman ja on jo melkein luikkujen Lotan ja Marcelinen kokoluokkaa.

Kaikki olivat käyttäytyneet moitteettomasti. Nyyti oli tietenkin ollut oma hieman säikky itsensä, mutta käppäillyt jopa sylissä alku-ujostuksen jälkeen. Lotta oli hieman tuuminut kyläilyä, mutta sopeutunut ajan myötä. Olivat saaneet leikkiä ja paljon sellaisia ruokia, joita meillä ei ole keksitykään tarjoilla. Kokeiluun lähtee ehdottomasti maissimaito sekä jäädytetyt herneet ja maissin palat vedessä (niitä voi sieltä sitten kalastella ajan kuluksi). Tytöt olivat saaneet jokainen myös joululahjan vessapaperin hylsyssä. Jokainen oli nauttinut maissinaksun ja maapähkinän vapahtajan syntymän kunniaksi (siitä mitään ymmärtämättä).

Rotat saivat rauhoittua iltaan asti häkissään. Laitoin sinne uuden pahvilaatikkomökin sekä riippuvan pajutunnelin tervetuliaisiksi. Vanhasta on hyvä ja halpa tuunailla. Oma häkki tuntui olevan kaivattua viikon hyvin hyvin tiiviin loman jälkeen, ja jokainen rotta nukkuikin ekat päiväunensa itsekseen tutuissa koloissa, aitioissa ja tunneleissa. Illalla päästin tytöt vähäksi aikaa juoksemaan. Oman kodin riemu oli käsinkosketeltava ja leikkiminen miltei iloista riehumista. Naksuttimen ja opitut hauskutukset kööri muisti kuin eilisen, ja Fiona ja Tirlittan pääsivät mukaan kolikkotemppuun.

Kohta kallistan pääni orastavan flunssan voimasta tyynyyn, ja kuuntelen rapinaa. Se on ollut kaivattua.

Tirlittan sai hoidossa suudella ihanaa sammakkoprinssiä.
Alkuperäinen kuva - Rauni Aalto