Joululahja

Kolme halki revittyä tussia
Rikki purtu liimaputkilo
Keittiön pöydällä kaadetut purnukat
Reikä sohvassa
Revennyt kirjan kansi
Naposteltu maton reuna

Me kyllästyimme sydämemme pohjasta Nyytin karkailuun. Joka yö lapsi tunki itsensä kaltereiden välistä ja rellesti elämän kyllyydestä. Kyynel silmässä totesin, ettei vihreä linnakkeemme oikein palvele kotirauhaa ja pikkuisinta asukkiaan. Ei ole mukava sulkea toista pikkuhäkkiin yöksi.

Mietittiin ratkaisua. Kanaverkon pujottaminen häkin päälle tuntui kamalan ärsyttävältä pelleilyltä. Muutenkin vihreäkalterisessa häkissä oli jo nyt niin paljon rautalankapatentteja että laki ei kohta enää salli.

Jotain oli silti keksittävä. Nyytin ego kasvoi päivä päivältä isommaksi itsemäärämisoikeutensa myötä, ja sitä oli miltei mahdoton saada kiinni. Selailin facebook-kirppiksen kansiota ja silmiini iski valtava upea häkki. Käskin Tatunkin katsomaan. Se oli tosiaan VALTAVA. Ja maksoi kolmesataa euroa. Lannistuneena hinnasta unohdimme ihanan ison häkin. Se jäi silti kaihertamaan. Se oli upea, kaltereiden välitkin olivat pienemmät. Siinä oli harjakatto.

Esitin ujon toiveen kotiin päin ja kohta tilille tupsahti häkkirahaa etukäteisenä joululahjana. MEILLÄ ON SIIS UUSI HÄKKI! Kolmensadan euron sijoitus. Hihihihii! Se on valtava! Sitä ei tarvii purkaa joka kerta kun siivoaa! Jee jee jee!

Suurin helpotus on kuitenkin Nyytin karkaamattomuus. Uuden häkin myötä, Nyytistä tuli myös päivässä nöyrempi, reippaampi ja rasittava hippaleikki häkkiin mennessä jäi pois. Uskomatonta.

Kuvia ihanasta häkistä lupaan ensitilassa, kun löydän ulkoisen kovalevyni. Odotellessa voitte katsoa söpösöpökuvaa Tirlittanista ja Lotasta pikkuisina!

"Meillä on nykyään iso häkki!"