Baby it's cold outside

Lumi tulla romahti alas yhdessä yössä ja narskuu kenkien alla. Pyörän lukko jämähti itsepintaisesti jäähän ja minä aloin harkita bussikorttia. Rotat tökkivät nenäänsä ikkunaan ja yrittävät vaivihka nuolla sulavaa lunta kengistä kun silmäni välttää. Hyi!

Meidän keittiöön taas tupsahti Puutuuman Rotta-agilityradan palanen, josta laitoinkin jo kuvaa. Se löytyi eläinkauppa Jäljen pöydältä yli viidenkymmenen prossan halvennuksesta! Olen jo ristinyt Ulpukan agilitykuningattareksi! Se mennä viuhtoo köyttä pitkin kuin tyhjää vain. Nyyti on myös melko reipas trapetsitaiteilija vaikkakin tärrää mahdottomasti. Papu jumppaa myöskin köydellä mutta Tilda ei toistaiseksi hyväksy tätä uutta härveliä laisinkaan. Tilda tosin lämpeää hitaasti kaikelle uudelle riippumatta onko kyse minun hiusmuodistani tai uudesta herkkukokeilusta.

Tämä talvisuus näkyy myös antibioottihommina. Tilda ja Lotta ovat antibioottikuurilla. Tatu on lääkemestari ja pruuttaa ruiskusta onnistuneesti antibioottia tyttösten kurkkuun. Minä en oo yhtä hyvä. Tänään tosin olin yksin aamulääkevastuussa ja halusin kokeilla pilttiin sekoittamisen sijaan jotain muuta.

Piltissähän useat antibiootit pystyy antamaan, mutta siinä on aina se vaara että osa jääpi syömättä ja silloin on kamalan hankalaa tietää, paljonko sinne huiviin sitten loppujen lopuksi lääkettä katosi. Ruisku on siinä varmempi, mutta villisti moshaava ja räpiköivä rotta on asian varjopuoli. Minä hain kaapista Nutriplussaa ja puristin pikkutipan suoraan lääkeruiskun päähän.

Keino oli menestys. Lotta haistoi Nutrin ja haukkasi napakasti koko ruiskun suuhunsa. Minä salamana tuiskaisin lääkkeen suoraan kitusiin. Tilda epäili vilppiä ja petosta ja yritti ovelasti pitkällä kielellään nuoleskella namit ällöttävän lääkkeen kärjestä mutta siitä asetelmasta oli helppo tuikata kieltä pitkin ruisku suuhun.

Surullista on, että Lotta ei lääkkeestä huolimatta oikein ole entisellään. Rouva on hidas ja pörheä ja haluaisi syödä vain pehmeitä ruokia. Uni maistuu ja meno on niin kömpelöä että minua hirvittää. Ensiviikko jääkin varmaan Lotan viimeiseksi viikoksi ja vanha rouva saa lähteä Tirlittanin, Marcelinen ja Fionan seuraan suureen taivaalliseen juustovaltakuntaan missä maissimaito virtaa puroina. Oi voi.

Lopuksi kuvia siitä, kun Nyytin kanssa katseltiin talvisia Rovaniemen kattoja.

Nyyti ei suostunut ihastelemaan lumen peittämiä kattoja

"En arvosta! Lumi on kylmää!"

Katso Nyyti miltä ulkona näyttää!

Harrastus

Tästä lisää lähipäivinä...

Agilityhommia

Kultainen tyttö

Meidän kaunis tyttömme Tirlittan. Temperamenttinen neito, joka tykkäsi nuuskuttaa sylissä, syödä liikaa herkkuja, antaa tassua ja siistiä minun kulmakarvojani. Ikävä on kova mutta on lohdullista tietää että tämä oli hyvä päätös. Enää ei satu eikä tarvitse kärsiä kasvaimista.

Tänään soi Fiels Of Gold. Se on Tirlittanin laulu. Aina ollut.

Näin pieni oli hän

Kuin siskokset Lotta ja Tirlittan

Stabiloarrastaja

Kylpyhommia

Kaikkien sisko ja tyyny

Tuh

Vanhuus

Viimeisen illan mustikkajuhlat

Hei hei rakkaani!

Keinutaan

Väliin on ihan pakko laittaa joku mukavampi juttu. Jälleen kerran (yllätys yllätys) Tilda saa ilahduttaa meitä poseerauksellaan. Mukana myös "kuvausten jälkeen" kuva, jossa näkyy mannekiinin kuvauspalkkaa.

Pus keinuhevoselle

Oinampilttiä!! 

Mummot poistuvat luotamme

Jatkoaika on lopussa. Tirlittanin takajalkojen väliin on ilmestynyt jatkuvasti kasvava mollukka. Minun silmilläni katsoen se on kasvain eikä paise.

Pohdin viikonlopun ajan että mitä nyt, mitä jos se onkin paise, mitä jos se on se kasvain niin kuin oletan. Päädyin lopulta siihen, että olipa mollukka kasvain tai paise tai mitä tahansa, on parempi viheltää peli poikki Tirlittanin osalta. Se on jo yli puolitoista vuotta, hurjan lihava kaikista dieettikokeiluista huolimatta ja jo raihnainenkin. En usko, että sen elo enää tästä paranee vaan pikemminkin muuttuu kipeäksi ja hankalaksi. Fionasta oppineena päätin siis, etten jää odottamaan kunnon romahdusta vaan torstaina pikku mummeli lähtee viimeiselle reissulle eläinlääkäriin.

Vaikka päätös harmittaa ja itkettää tunnen ja uskon tehneeni oikean ja kypsän päätöksen. Luopuminen on kamalan vaikeaa. Tekisi hirveästi mieli venyttää päätöstä mutta se ei ole reilua lemmikin omistajana.

Eläinlääkäriin samalla reissulla lähtee myös Lotta tarkastuskäynnille. Sen meno on muuttunut yllättäen kahdessa viikossa hitaammaksi ja väsyneeksi. Vanha rouva ei tunne kovinkaan paljon haluja tulla häkistä pois ja ennen niin tarkkaavainen ja pirteä Lotta herää nyt hitaasti ja loikoo paljon. Ruokakaan ei enää uppoa entiseen tapaan. Haluamme tietää, onko kyseessä jokin pöpö jonka voi antibiooteilla kukistaa niin että Lotta virkoaa uudestaan elämään, vai onko vanhuuden peikko vain tullut ja puraissut rautarouvasta terävimmän kärjen. Jos näin on, on jatkoa mietittävä sitten taas tarkkaan Lotan vinkkelistä käsin. Poistuuko hänkin pian keskuudestamme?

Myös Tilda lähtee mukaan kuunnelluttamaan keuhkojaan. En tiedä olenko neuroottinen, mutta korvaa vasten olin sieltä kuulevinani jotain asiaan kuulumatonta. Katsotaan jos sieltä antibiootit tärähtäisivät tiskiin.

Olisipa kiva kirjoittaa jostain mukavammasta. Toivottavasti ensiviikolla meillä on mukavia tarinoita jälleen iloisten kuvien kera.

Punasilmäinen keltainen kaunotar on hän

Rähmäsilmäpulla mummeli. Vanhuus jo paistaa.

Inspiraatiota

Aloin taas pitkästä aikaa pitää sarjakuvapäiväkirjaa ja tännekin päätyy varmasti rotta-aiheiset sepustukset! Tässä näyte Tirlittanin avuliaisuudesta mustetöissä.

Inspiraation pipana

Kahvipapuja

Papu oli jokin aika sitten  instagramissa jonkin rottalehden kuvakisassa, jossa etsittiin lokakuun rottaa. Toinen (edesmennyt) rotta voitti vähän epäreilusti Papua kohtaan (koska Papu on paras rotta ehdottomasti verrattuna kaikkiin maailman rottiin), joten tein nyt lohdutukseksi Papua kunnioittavan maalauksen. Olen muutenkin saanut takaisin taas draivin mustetöihin. Toivottavasti joulun lähestyessä tulee paljon mustetilauksia. Pari joululahjaa olen jo saanut tehdä tilauksesta, mutta niistähän ei voi vielä puhua, koska joululahjat ovat salaisia asioita... Shhh!

Haaveissa olisi myös olla vähän maltillinen tällä kertaa, ja olla myymättä kaikkia valmistuvia teoksia heti jos vaikka saisi aikaan ihan rottanäyttelyn! Se olisi upeaa ja vähän pelottavaa, mutta rotat saavat kovin harvoin taidenäyttelyissä tilaa, joten sehän olisi vain hauskaa!

Jos jollekin heräsi tämän myötä halu saada musterottia tai muita musteotuksia joulupukin konttiin, niin kommenttikenttään voi huudella saadakseen vaikka sähköpostiosoitetta (sellaista jota käytän toisin kuin tämän blogin sähköposti...)

Kahvipavut