Niinhän siinä kävi, että nyt parin onnistuneen tutustumiskokemuksen jälkeen me löydämme itsemme Tatun kanssa päivystävän eläinlääkärin ovelta Tilda pakattuna jälleen kerran pahvilaatikkoon ja vilttiin. Minua itketti.
Joku isoista oli napannut Tildaa hermostuksissaan vähän kovempaa, ja raukan pyllyreijän ja pisureijän väliin ilmestyi kolo, josta veri pulppusi menemään. Ei siinä muuta kuin soitto päivystävälle ja sitten mentiinkin jo kovaa vauhtia kohti Ounasvaaraa. Verenhukka voi olla pienelle eläimelle kovinkin vaarallista, vaikka haava ei iso olisikaan. Puhelimessa kuvailujemme perusteella povattiin vähintään tikkejä tai jopa operoimista.
Perillä huokaisimme kuitenkin kaikki jo hieman. Vuoto oli automatkan aikana tyrehtynyt, ja tutkittuaan otuksen ei lääkäri toistaiseksi halunnut edes tikkejä laittaa. Antibioottia vain tulehduksen varalle, haavan puhdistusta kahdesti päivässä ja ahkeraa alusten vaihtoa. Tilda sai jälleen kerran reippauskehut, vaikka oli ihan naatti.
On tämä pikku Tilda Lohi vain kallis rotta, mutta kaiken sen arvoinen.
torstai 12. helmikuuta 2015
tiistai 10. helmikuuta 2015
Ensin tutkitaan, sitten hutkitaan
Kuten mainittua, tutustuminen on ollut tuskallisen hidasta. Meillä tutustumisessa on käytetty keinoina:
- Yhdessä lattialla/sängyllä juoksentelua
- Yhteisaterioita kulhosta lipiteltävien ruokien äärellä
- Häkkikyläilyä
- Purujen siirtoa häkistä häkkiin
Kesyrottayhdistyksen jäsenet suosittelivat kokeilemaan myös pääkiusaajan eristämistä pariksi päiväksi, kun pieni siirtyy isojen häkkiin, mutta toistaiseksi ei sydämeni henno tehdä sitä meidän lauman pääkiusaajalle. Fiona kun on jo niin raihnas parka, joten eristämisensä muusta laumasta tuntuisi superpahalta. Yritämme siis vielä muilla keinoin.
Odotellessa ystävystymistä olen räpsinyt tosiaan kuvia moikkailusessioista. Olen nähnyt raapimista, potkimista, pyllyn haistelua, alistamista, leikkimistä, piilottelua, hätäkakkaamista, yhdessä nukkumista, pörhistelyä sekä hellää pesemistä. Kyllä tämä vielä tästä.
| Kahden tulen välissä. |
| Marceline ottaa lunkisti ja Tilda pökittää Nyytiä (sai myöhemmin turpaansa tällaisesta röyhkeydestä). |
| Tirlittan ja Tilda, tähän mennessä parhaiten toimiva yhdistemä tutustumisessa. |
| "mitä sää mun unia häirittet?!" |
| Pöllön varjossa kauhusta jähmettynyt Tilda. |
| Siveetön Tirlittan |
| Tutustuminen siirtynyt lattialle. Tilda on siirtänyt itsensä roskien joukkoon. |
| Sohvan sisään vetää rotan mieli, harmi että mälsä rottamamma on tukkinut menoreitin. |
maanantai 9. helmikuuta 2015
Odotellessa
perjantai 6. helmikuuta 2015
Tutustumisen rankkuudesta
Tilda on sosiaalisesta luonteestaan huolimatta hurja pelkuri. Ihmiset ovat hauskoja ja jännittäviä, mutta Marceline, Tirlittan, Nyyti sekä etenkin Lotta ja Fiona, ovat Tildan mielestä melko pelottavia. Olemme pari päivää koittaneet esitellä rottia toisilleen, mutta tervetuloselkäsaunan alkaessa Tilda pakenee minun tai Tatun kainaloon tai niskaan.
Tänään otimme itseämme siis niskasta ja Tildan pois sieltä, että saadaan järki tähänkin touhuun. Heitimme Tilpukan "susille" ja rotta-tyttö sai selvitä sängyllä uusien siskojen tapaamisesta. Jos syliin tultiin hakemaan turvaa, sitä sai yhden pusun verran ja sen jälkeen takaisin vain.
Alku oli kovinkin kankeaa, mutta lopulta Tilda alkoi uskaltaa jopa liikkua muiden kanssa. Yrittipä riiviö pökittää Marcelineakin, mistä vanhalla rouvalla meni pasmat aivan sekaisin. Lotta kovisteli Tildaa kuitenkin hurjan kovasti ja Fiona iski hampaansa pikku raasun kylkeen kiinni. Minä kiirehdin nostamaan Tildaa pois toisen armoilta, mutta Fiona vain nousi mukana roikkuen Tildan kyljessä. Tilda kirkui kuin syötävä.
Tapahtuma kuitenkin näytti hurjemmalta kuin olikaan, ja episodista ei jäänyt Tildaan muuta jälkeä kuin pikkuisen kalju kohta, kun karvat irtosivat. Säälimättömästi siis takaisin lapsi pelikentälle, ettei jää traumaa. Fiona kiertyi kerälle syliini närkästyneesti tuhahdellen. "Mokoma penska", se tuntui ajattelevan.
Minä räpsin kuvia koko session ajan, ja niitä tulikin yli sata. En jaksanut käsitellä niitä nyt illan päälle, joten saatte kuvan tutustumisesta sekä tutustumisen jälkeisestä rentoutumisesta (rentoutumiskuva on parin päivän takaisen tutustumisen jälkiväsystä, ei tämän päiväisestä.)
Tänään otimme itseämme siis niskasta ja Tildan pois sieltä, että saadaan järki tähänkin touhuun. Heitimme Tilpukan "susille" ja rotta-tyttö sai selvitä sängyllä uusien siskojen tapaamisesta. Jos syliin tultiin hakemaan turvaa, sitä sai yhden pusun verran ja sen jälkeen takaisin vain.
Alku oli kovinkin kankeaa, mutta lopulta Tilda alkoi uskaltaa jopa liikkua muiden kanssa. Yrittipä riiviö pökittää Marcelineakin, mistä vanhalla rouvalla meni pasmat aivan sekaisin. Lotta kovisteli Tildaa kuitenkin hurjan kovasti ja Fiona iski hampaansa pikku raasun kylkeen kiinni. Minä kiirehdin nostamaan Tildaa pois toisen armoilta, mutta Fiona vain nousi mukana roikkuen Tildan kyljessä. Tilda kirkui kuin syötävä.
Tapahtuma kuitenkin näytti hurjemmalta kuin olikaan, ja episodista ei jäänyt Tildaan muuta jälkeä kuin pikkuisen kalju kohta, kun karvat irtosivat. Säälimättömästi siis takaisin lapsi pelikentälle, ettei jää traumaa. Fiona kiertyi kerälle syliini närkästyneesti tuhahdellen. "Mokoma penska", se tuntui ajattelevan.
Minä räpsin kuvia koko session ajan, ja niitä tulikin yli sata. En jaksanut käsitellä niitä nyt illan päälle, joten saatte kuvan tutustumisesta sekä tutustumisen jälkeisestä rentoutumisesta (rentoutumiskuva on parin päivän takaisen tutustumisen jälkiväsystä, ei tämän päiväisestä.)
| Nyyti ja Tilda nuuskuttelevat. Vauvakaksikko tulee jo melko hyvin toimeen. |
| Väsähdys |
keskiviikko 4. helmikuuta 2015
Pehmeät kohtani
| Kun Fiona lähtee joskus, niin tällaisena sen muistan. |
Iloista ja eloista
Tilda matkusti tänään toiselle eläinlääkärille. Rotta laatikkoon, laatikko syliin ja autolla uuden elukkatohtorin luokse. Kokemus oli hurmaava. Näimme, miten paljon edellinen eläinlääkäri oli jättänyt tutkimatta Tildaa. Nyt vasemassa kädellä tehdyn keuhkojen kuuntelun sijaan saimme kolme varttia täyttä palvelua, ja Tilda tutkittiin kuonon päästä hännän huippuun stetoskoopin, tunnustelun ja reagointitestien voimin. Kyseltiin myös tarkasti lisätietoja.
Tilda käyttäytyi lääkärissä mallioppilaan tavoin ja hauskutti eläinlääkäri-tätiä kiipeämällä syliinsä ja näyttämällä hassuimmat temppunsa. Mekin saimme kiitosta, koska Tilda oli kasvanut toivottua vauhtia ja saanut kerättyä hyvin kasvuvaraa kupeisiinsa.
Tuomioksi tuli "ei lääkettä", koska kyseessä oli mitä luultavimmin rakenteellinen vika. Tilda rukan nenä on huonosti muotoutunut. Kasvaessa se saattaa helpottaa, eikä ahdistavia satunnaisia ääniä enää kuulu. Kuitenkin käskettiin soittaa väliaikatiedotuksia, koska ahtautunut nenukäytävä altistaa oikeille tulehduksille paljon enemmän. Myös suositeltiin pitämään asunto mahdollisimman pölyttömänä ja varomasta liian voimakkaita tuoksuja, joille Tilda oli myös tavallista herkempi nenänsä takia.
Reippauspisteet veti tyttö kotiin, olisipa saanut varmasti pyydettäessä tarran moitteettomasta sosiaalisesta käytöksestä, kun kaveerasi välittömästi kaikkien paikalla olijoiden kanssa. Hurraa!
Meillä kotona taas on menossa suursiivous. Rotat hyppelevät laatikoiden päällä ja Nyyti on opettanut Marcelinenkin kiipimään tiskipöydälle. Ihan ylös asti vanha rouva ei ole vielä päässyt. Elopaino taitaa olla viimeiseen ponnistukseen liikaa.
Tilda on saanut myös tutustua muihin rottaloisiin. Toistaiseksi samaan häkkiin ei ole vielä asiaa, mutta ehkäpä jo loppuviikosta, kun Lotan ja Fionan niskakarvat ovat laskeutuneet takaisin normaaleille urilleen.
| Vanhus kiipii |
![]() |
| Nyytiä ei pysäytä edes auki jätetty ylin laatikko. |
| Tirlittan ja Tilda tutustuvat. Kuka ehtii haistaa toisen pyllyä ekana! |
| Aseman osoitus. Tirlittan teki selväksi, että Tilda osa on häntä alempana. |
sunnuntai 1. helmikuuta 2015
Voi pientä Tildaa
Kuunvaihde on koetellut meidän pikkulaumaa. On ollut Tatun muuttoa ja kävi ilmi, että Tildalle on määrätty mitä ilmeisimmin lääkettä, joka ei mitenkään auta rotan hengitystie-infektioon. Se oli kova isku, ja olenkin huomenna aikeissa soittaa eläinlääkäriin ja kysyä, millä perustein lääke määrättiin ja onko mahdollista vaihtaa se. On ollut monta kertaa pakko painaa poski isojen rottien turkkiin (kun Tilda on vielä niin pieni, että ei sen turkki riitä minun koko poskelleni) ja huokailla.
Tilda itse on edelleen nuhanenä, mutta ottaa melko rennosti. Se juoksentelee illat sohvalla meidän kanssamme, ja väsyttyään kiipeää jomman kumman kainaloon. Meillä ei näin kovaa sylirottaa ole koskaan ollutkaan. Muut ovat aina nukkuneet kaulahuivissa tai paidan kauluksessa. Tildan mielestä syli ja kainalo on paras! Se rakastaa myös korvien välistä silittelyä. Voi kumpa saisimme taudin kuriin, ei meistä kukaan halua menettää tätä pientä hurmaajaa.
Tilda itse on edelleen nuhanenä, mutta ottaa melko rennosti. Se juoksentelee illat sohvalla meidän kanssamme, ja väsyttyään kiipeää jomman kumman kainaloon. Meillä ei näin kovaa sylirottaa ole koskaan ollutkaan. Muut ovat aina nukkuneet kaulahuivissa tai paidan kauluksessa. Tildan mielestä syli ja kainalo on paras! Se rakastaa myös korvien välistä silittelyä. Voi kumpa saisimme taudin kuriin, ei meistä kukaan halua menettää tätä pientä hurmaajaa.
| Tildan ja Tatun iltavilli. |
| Etsi Tilda |
| Muumimaassa |
| Väsymys iski |
| Tatun kainaloon on hyvä nukahtaa kera silittelyn. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
.jpg)