Ninni on asunut meillä viikon. Kuvia ei valitettavasti kännykkäkuvia lukuunottamatta ole, koska en ole kokenut tarpeelliseksi vielä Ninniä järjestelmäkameramöhkäleellä kiusata. Viikko on ollut hyvin paljastava oman rotanomistajuuden sekä pinnan kannalta. Ja tietenkin Ninnin kannalta.
Ninni on ensimmäinen kosketukseni kodinvaihtajiin käytännössä. Myöskin kesyrotat, joihin aiemmin olen tutustunut, ovat olleet hyvissä kodeissa, ja vieraatkin ovat rottia voineet käpistellä rauhassa. Ninni taas on erilainen. Se ei luota ihmisiin, se pelkää monia asioita ja se haluaa osoittaa olevansa tilanteessa osapuoli, joka voi halutessaan olla uhkaava.
Ninni on viikon aikana juossut jo sohvalla pari kertaa meidän istuskellessamme ja häkistä ninni tulee käsivarrelle tai olalle nykyään jo melko reippaasti. Kuitenkin se kokee tarpeelliseksi näykkäistä joka kerta. Tuntuu että jos ei muuten niin ihan muodon vuoksi. Ninni saattaa lepäillä kaulahuivissani ja näykätä hyvin vähän olkapäästä poistuessaan tutkimaan juttuja. Sekös menee välillä tunteisiin.
On jo aika selvää, että taikaiskusta ei tällainen rotta muutu samanlaiseksi halimussukaksi, kuin kolme muuta rottaa. Arka Ninni on alkanut vaihtua uhittelevaksi ja omaa paikkaansa etsiväksi Ninniksi meidän ihmisten kanssa, ja meidän tehtävämme on vain näyttää, että se paikka ei ole meidän yläpuolellamme. Rottaa ei kannata koskaan kouluttaa negaation kautta, joten hedelmällisintä on vain ignoorata ei-toivottu käytös ja palkita hyvää käytöstä. Näykkimisen kanssa se on yllättävän haastavaa ainakin minulle. Tekisi mieli ärähtää mutta ei Ninni siitä mitään ymmärtäisi. Pelästyisi vain ja luottamus olisi entistä kauempana.
Saimme vinkin ostaa nahkahanskat, joilla ottaa Ninniä häkistä. Silloin sen näykkiminen ei toisi minkäänlaista reaktiota, ja se tottuisi siihen, että myös häkin sisällä sitä voidaan käsitellä eikä vain häkin ulkopuolella. Ninni puolustaa edelleen häkkiään, eikä pidä siitä, että sinne työnnellään käsiä, jolleivat kädet tarjoa jotain herkkua. Kädestä Ninni nimittäin syö kauniisti niin häkin sisä- kuin ulkopuolellakin. Häkin ulkopuolella Ninniä voi myös rapsutella ja silitellä, vaikka omaan silmään tosin näyttää siltä, ettei se pahemmin ymmärrä sellaista.
On hankala välillä kohdata eroa meillä varttuneiden rottien ja Ninnin välillä. Yhden viikonkin aikana on jo ehtinyt turhautua siihen että miksi uusi rotta "ei halua" olla meidän kanssamme tai "on tahallaan" sellainen kuin on. Toki nuo tunteet ovat vain tunteita. Me ymmärrämme, että Ninni pelaa tasan tarkkaan niillä korteilla, mitkä se on elämänsä aikana saanut. Kun saamme selville, mitä peliä hän pelaa, voimme yrittää antaa uusia kortteja ja ymmärtää toisiamme. Ensin kuitenkin pitää päästä edes saman pelin ääreen.
Pikkuasekelin, pitkällä pinnalla, eläintä syyllistämättä, rakkaudella ja herkuilla. Niillä tämä juna jatkaa kulkuaan edelleen. Viikon päästä loppuu Ninnin karanteeni ja silloin on jännittävää yhdistää Ninniä laumaan. Ja meillä on silloin jo ehkä uudet pikkuisetkin. On tämä tetris!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti