Keinutaan

Väliin on ihan pakko laittaa joku mukavampi juttu. Jälleen kerran (yllätys yllätys) Tilda saa ilahduttaa meitä poseerauksellaan. Mukana myös "kuvausten jälkeen" kuva, jossa näkyy mannekiinin kuvauspalkkaa.

Pus keinuhevoselle

Oinampilttiä!! 

Mummot poistuvat luotamme

Jatkoaika on lopussa. Tirlittanin takajalkojen väliin on ilmestynyt jatkuvasti kasvava mollukka. Minun silmilläni katsoen se on kasvain eikä paise.

Pohdin viikonlopun ajan että mitä nyt, mitä jos se onkin paise, mitä jos se on se kasvain niin kuin oletan. Päädyin lopulta siihen, että olipa mollukka kasvain tai paise tai mitä tahansa, on parempi viheltää peli poikki Tirlittanin osalta. Se on jo yli puolitoista vuotta, hurjan lihava kaikista dieettikokeiluista huolimatta ja jo raihnainenkin. En usko, että sen elo enää tästä paranee vaan pikemminkin muuttuu kipeäksi ja hankalaksi. Fionasta oppineena päätin siis, etten jää odottamaan kunnon romahdusta vaan torstaina pikku mummeli lähtee viimeiselle reissulle eläinlääkäriin.

Vaikka päätös harmittaa ja itkettää tunnen ja uskon tehneeni oikean ja kypsän päätöksen. Luopuminen on kamalan vaikeaa. Tekisi hirveästi mieli venyttää päätöstä mutta se ei ole reilua lemmikin omistajana.

Eläinlääkäriin samalla reissulla lähtee myös Lotta tarkastuskäynnille. Sen meno on muuttunut yllättäen kahdessa viikossa hitaammaksi ja väsyneeksi. Vanha rouva ei tunne kovinkaan paljon haluja tulla häkistä pois ja ennen niin tarkkaavainen ja pirteä Lotta herää nyt hitaasti ja loikoo paljon. Ruokakaan ei enää uppoa entiseen tapaan. Haluamme tietää, onko kyseessä jokin pöpö jonka voi antibiooteilla kukistaa niin että Lotta virkoaa uudestaan elämään, vai onko vanhuuden peikko vain tullut ja puraissut rautarouvasta terävimmän kärjen. Jos näin on, on jatkoa mietittävä sitten taas tarkkaan Lotan vinkkelistä käsin. Poistuuko hänkin pian keskuudestamme?

Myös Tilda lähtee mukaan kuunnelluttamaan keuhkojaan. En tiedä olenko neuroottinen, mutta korvaa vasten olin sieltä kuulevinani jotain asiaan kuulumatonta. Katsotaan jos sieltä antibiootit tärähtäisivät tiskiin.

Olisipa kiva kirjoittaa jostain mukavammasta. Toivottavasti ensiviikolla meillä on mukavia tarinoita jälleen iloisten kuvien kera.

Punasilmäinen keltainen kaunotar on hän

Rähmäsilmäpulla mummeli. Vanhuus jo paistaa.

Inspiraatiota

Aloin taas pitkästä aikaa pitää sarjakuvapäiväkirjaa ja tännekin päätyy varmasti rotta-aiheiset sepustukset! Tässä näyte Tirlittanin avuliaisuudesta mustetöissä.

Inspiraation pipana

Kahvipapuja

Papu oli jokin aika sitten  instagramissa jonkin rottalehden kuvakisassa, jossa etsittiin lokakuun rottaa. Toinen (edesmennyt) rotta voitti vähän epäreilusti Papua kohtaan (koska Papu on paras rotta ehdottomasti verrattuna kaikkiin maailman rottiin), joten tein nyt lohdutukseksi Papua kunnioittavan maalauksen. Olen muutenkin saanut takaisin taas draivin mustetöihin. Toivottavasti joulun lähestyessä tulee paljon mustetilauksia. Pari joululahjaa olen jo saanut tehdä tilauksesta, mutta niistähän ei voi vielä puhua, koska joululahjat ovat salaisia asioita... Shhh!

Haaveissa olisi myös olla vähän maltillinen tällä kertaa, ja olla myymättä kaikkia valmistuvia teoksia heti jos vaikka saisi aikaan ihan rottanäyttelyn! Se olisi upeaa ja vähän pelottavaa, mutta rotat saavat kovin harvoin taidenäyttelyissä tilaa, joten sehän olisi vain hauskaa!

Jos jollekin heräsi tämän myötä halu saada musterottia tai muita musteotuksia joulupukin konttiin, niin kommenttikenttään voi huudella saadakseen vaikka sähköpostiosoitetta (sellaista jota käytän toisin kuin tämän blogin sähköposti...)

Kahvipavut

Vailla valoa

Toisesta lampusta paloi yksi kerrallaan kaikki lamput, enkä jaksa nousta jakkaralle niitä vaihtamaan. Ulkona ei aurinko pahemmin näyttäydy, vaan koko Rovaniemi on verhoutunut paksuun sumuverhoon ja maalannut kadut harmaaksi.

Minä kuvaan tyttöjen puuhailua ja kiroan vähäistä luonnon valoa. On ollut terapeuttista olla vain teatteriproduktion jälkeen. Ei tarvitse juosta ohjaamaan teatterille ja pohtia iltakaudet kohtauksia. Siivosin asunnon ja Tatu siivosi rottahäkin. Asiat ovat oikeissa uomissaan.

Sen kunniaksi voi laittaa vähän vasemmalla kädellä otettuja arkikuvia.

tuhinaa

Tilda rohmuaa

Nameja piilossa

Janottaa

Kurpitsakipolla

Tärkeitä asioita

Tilda muistuttaa kaikkia roosanauha-kampanjasta ja samalla herättää blogin ensi-iltaviikon ja lomaviikon jälkeen. Nyt kun tämä ohjaajasyksyn alku on ohi, saa blogi taas vastaisuudessa täytettä kerran pari viikossa. Olipa ruljanssi!

"On niitä nisäkasvaimia meillä rotillakin!"

Eläindomino ja pikkukenkä

Vaikka postaustahti kokikin yliopiston ja ylioppilasteatterin käyntiin pyörähtämisen ohella pienen hidastumisen, kamera on lauleskellut tuttuun tapaan. Sain nyt häkin siivouksen lomassa aikaiseksi tyhjennellä kameran sisältöä koneelle yhteisistä leikeistä ja poseeraustuokioista.

Löysin kirpputorilta lapsuudesta tutun eläindominon. Tosin se oli joku outo versio, josta puuttui orava ja kettu ja kukko, mutta kauniita palat ovat silti! Yritin opettaa Tildaa pelaamaan, mutta hän ei oikein ymmärtänyt ideaa. Kenkä oli paljon hauskempi leikkikaveri! Huomasin joku päivä, että Tilda esiintyy tosi isossa osassa kuvissa. Se taitaa olla kaikkein kärsivällisin poseeraaja ja omaa muutenkin kummallisia aivoituksia, joten kuvat ovat usein hauskoja. Tosin omistajaa hävettää, kun Tilda näyttää joka kerta ihan roskiksesta nousseelta (mikä usein on totta). Jostain syystä Tilda nuohoaa kaikki roskikset ja vessat ja onnistuu sotkemaan itsensä välillä täysin mysteeritavoin vaikka häkki olisi juuri pesty. Tilda saakin istua lavuaarissa parhaimmillaan useamman kerran viikossa vähintään hännän kuurauksen takia.

Peli käyntiin!

Aika pian huomasin, että Tildalla on ihan oma meininki tämän pelin kanssa.

Joo... Se siitä pelituokiosta!

Pää piiloon!

Kengän aarre

Lisää?