Lumi tulla romahti alas yhdessä yössä ja narskuu kenkien alla. Pyörän lukko jämähti itsepintaisesti jäähän ja minä aloin harkita bussikorttia. Rotat tökkivät nenäänsä ikkunaan ja yrittävät vaivihka nuolla sulavaa lunta kengistä kun silmäni välttää. Hyi!
Meidän keittiöön taas tupsahti Puutuuman Rotta-agilityradan palanen, josta laitoinkin jo kuvaa. Se löytyi eläinkauppa Jäljen pöydältä yli viidenkymmenen prossan halvennuksesta! Olen jo ristinyt Ulpukan agilitykuningattareksi! Se mennä viuhtoo köyttä pitkin kuin tyhjää vain. Nyyti on myös melko reipas trapetsitaiteilija vaikkakin tärrää mahdottomasti. Papu jumppaa myöskin köydellä mutta Tilda ei toistaiseksi hyväksy tätä uutta härveliä laisinkaan. Tilda tosin lämpeää hitaasti kaikelle uudelle riippumatta onko kyse minun hiusmuodistani tai uudesta herkkukokeilusta.
Tämä talvisuus näkyy myös antibioottihommina. Tilda ja Lotta ovat antibioottikuurilla. Tatu on lääkemestari ja pruuttaa ruiskusta onnistuneesti antibioottia tyttösten kurkkuun. Minä en oo yhtä hyvä. Tänään tosin olin yksin aamulääkevastuussa ja halusin kokeilla pilttiin sekoittamisen sijaan jotain muuta.
Piltissähän useat antibiootit pystyy antamaan, mutta siinä on aina se vaara että osa jääpi syömättä ja silloin on kamalan hankalaa tietää, paljonko sinne huiviin sitten loppujen lopuksi lääkettä katosi. Ruisku on siinä varmempi, mutta villisti moshaava ja räpiköivä rotta on asian varjopuoli. Minä hain kaapista Nutriplussaa ja puristin pikkutipan suoraan lääkeruiskun päähän.
Keino oli menestys. Lotta haistoi Nutrin ja haukkasi napakasti koko ruiskun suuhunsa. Minä salamana tuiskaisin lääkkeen suoraan kitusiin. Tilda epäili vilppiä ja petosta ja yritti ovelasti pitkällä kielellään nuoleskella namit ällöttävän lääkkeen kärjestä mutta siitä asetelmasta oli helppo tuikata kieltä pitkin ruisku suuhun.
Surullista on, että Lotta ei lääkkeestä huolimatta oikein ole entisellään. Rouva on hidas ja pörheä ja haluaisi syödä vain pehmeitä ruokia. Uni maistuu ja meno on niin kömpelöä että minua hirvittää. Ensiviikko jääkin varmaan Lotan viimeiseksi viikoksi ja vanha rouva saa lähteä Tirlittanin, Marcelinen ja Fionan seuraan suureen taivaalliseen juustovaltakuntaan missä maissimaito virtaa puroina. Oi voi.
Lopuksi kuvia siitä, kun Nyytin kanssa katseltiin talvisia Rovaniemen kattoja.
 |
| Nyyti ei suostunut ihastelemaan lumen peittämiä kattoja |
 |
| "En arvosta! Lumi on kylmää!" |
 |
| Katso Nyyti miltä ulkona näyttää! |
